ROUVA TALLQVIST. No, ja mikä siellä olisi kolistellut, ellei henki?
HELMI. Jos lienee ollut--niin, jos lienee ollut rotta.
LEHTORI VIRTALA. Aivan niin! Rotta se oli! Selvästi--siinä ei ole
epäilemistäkään. Rotta se oli.
NEITI TÖRNE. Rotta se oli! Niin, niin, rotta se oli. Ja rotta se siellä
äskenkin naputteli, kun minulle kysyttiin. Ettekö usko?
ROUVA TALLQVIST. Ei, minä en usko, että se oli mikään rotta, sillä
meillä ei ole rottia koko talossa.
NEITI TÖRNE. Ei rottia? Voi, voi, niitähän on joka paikassa.
ROUVA RAMSTEDT. Mutta rottapa ei pidä senlaista ilvettä keskellä
päivää, kun ihmisiä on sisässä, se on mahdotonta.
ROUVA TALLQVIST. Sanokaas muuta! Ja säännöllisiä vastauksiako ne
naputtelisivat?
LEHTORI VIRTALA. Minä vaan en pääse epäilyksistäni. Jos herrasväki
sallii, niin minä kesken kaikkea nousen tuonne uunille katsastamaan.
Sillä sieltäpäin minusta naputus kuului.
HELMI. Ei, ei! Elkää menkö, elkää--minä pyydän, lehtori, elkää menkö!
LEHTORI VIRTALA. Miksi panette vastaan, neiti Vesterholm? Antakaa minun
ottaa asiasta selko.
HELMI. Ei, jättäkää,--te vaan suotta nuhraisitte vaatteenne siellä.
LEHTORI VIRTALA. Ooh--se ei tee mitään.
HELMI. Elkää menkö, hyvä lehtori, elkää menkö--siellä, siellä ... ne
voisivat tehdä teille pahaa.
LEHTORI VIRTALA. Ne? Ketkä ne? Rotat?
HELMI. Ei, ei, henget, minä tarkoitan.
LEHTORI VIRTALA (nauraen). Henget! Siis te uskotte kumminkin. Tekin,
neiti Vesterholm! Te uskotte henkiä!
ROUVA TALLQVIST. Niin, miks'ei hän uskoisi? Parempi hänen on luottaa
tätiinsä kuin tuohon hulttioon, tuohon Hammariin--(Kiihkeätä kolkutusta
uunilta.)
HERRA ORELL. Henget käyvät levottomiksi. Minkä tähden keskeytettiin
istunto? Tämmöistä häiriötä te tuotatte, lehtori Virtala.
LEHTORI VIRTALA. No, kas niin. Vai minun syykseni se nyt pantiin.
ROUVA TALLQVIST. Istukaa nyt rauhassa. Voittehan tutkia sitten
jälestäkinpäin.
LEHTORI VIRTALA. Niin kuin tahdotte, niin kuin tahdotte.
HERRA ORELL. Ettekä saa puhua enää mitään.
LEHTORI VIRTALA. Minä vaikenen kuin muuri.
ROUVA RAMSTEDT. Kysytään nyt, kuinka pian neiti Helmi menee kihloihin?
HERRA ORELL. Joko neiti Helmi kuinka pian menee kihloihin? Joko tänä
päivänä? (Kolme lyöntiä.)
ROUVA RAMSTEDT. Vielä tänä päivänä! Ajatelkaas! Vielä tänä päivänä!
Mutta--jospa hän jo onkin salakihloissa? Kysykääpäs?
HELMI. Ei kysytä enää minusta. Kysytään nyt jo muistakin.
NEITI TÖRNE. Ahaa, Helmi--sinä säikähdit. Mitä se tietää? Nyt kysytään
uhallakin.
ROUVA TALLQVIST. Se on tarpeeton kysymys. Ei hän ole salakihloissa.
ROUVA RAMSTEDT. Antakaa meidän kysyä yhtä kaikki. Huvin vuoksi.
ROUVA TALLQVIST. No, jos haluttaa, kernaasti minun puolestani.
HERRA ORELL. Onko neiti Helmi Vesterholm kenties salakihloissa? (Kolme
lyöntiä.)
ROUVA RAMSTEDT. Kolme lyöntiä! Ooh!
ROUVA TALLQVIST. Se ei ole totta. Nyt mahtoi tulla joku erehdys.
ROUVA RAMSTEDT. Onko sulhanen läsnä? Kysytään, onko sulhanen läsnä.