HANNA. Elkää, pappa, hän säikähtäisi--hän kun koko ajan on peljännyt
pappaa niin, että on nähnyt näkyjä.
PASTORI. Näkyjä. Mitä näkyjä?
HANNA. Kuinka pappa pitkällä puukolla on tahtonut pistää hänet
kuoliaaksi.
PASTORI. Maiju raukka!--Mutta sehän saattaa olla vaarallista semmoinen.
Ettekö te ole kysyneet lääkäriä?
HANNA. Emme vielä.
PASTORI. Miksi ette ole kysyneet ajoissa? Kuka tietää mitä siitä voi
tulla? Vaikka vielä--
HANNA. Mitä pappa tarkoittaa?
PASTORI. Vaikka vielä kadottaisi järkensä.
HANNA. Eihän toki. Jumala varjelkoon! Sehän olisi kauheata.
PASTORI (istuu). Se olisi kauheata. Mutta onhan semmoista tapahtunut.--
Sinä sanoit, että hän on minua peljännyt?
HANNA. On, pappa--kauheasti.
PASTORI. Siihenkö olen sitten tullut--että toinen lapsistani minua
vihaa, toinen pelkää!--ja kuitenkin olen tahtonut vaan velvollisuuteni
tehdä--velvollisuuteni isänä ja kasvattajana. Olen tahtonut viedä heitä
Jumalan tykö.
HANNA. Pappa rakas--!
PASTORI. Olen tahtonut viedä heitä Jumalan tykö. Olenko siinä
menetellyt väärin?
HANNA (kietoo kätensä hänen kaulalleen). Saanko sanoa ajatukseni,
pappa?
PASTORI. Sano!
HANNA. Jumala ei pakoita ketään.
PASTORI. Jumala ei pakoita ketään. Se on totta. Jumala ei pakoita
ketään.--Hannaseni--etkö sinä minua pelkää?
HANNA. En, pappa.
PASTORI. Etkä vihaa?
HANNA. Pappa--! Ei meistä kukaan teitä vihaa. Ei kukaan.
PASTORI. Mutta koskihan se sinuun, kun täytyi keskeyttää jatko-opisto.
HANNA. Rakas pappa!
PASTORI. Koskihan, sano?
HANNA. Koski--vähäisen.
PASTORI. Paljonkin, arvaamma. Ehkä kärsit sinä enemmän kuin kukaan muu.
Et sentään mitään virkkanut, et suutasi avannut.--Sinä olet äitiisi.
Yhtä lempeä ja anteeksiantavainen. Ei kuule teiltä koskaan ankaraa
sanaa. Teillä ei ole kovuutta sydämessä, mistäpä silloin lähtisivät
ankarat sanat?
JUSSI (aukaisee ovea oikealta). Hanna! Maiju tahtoo sinua.
HANNA. Minä tulen.
PASTORI. Odota, minä vielä puhun.--Jussi sanoi, että olen sortanut
teitä, äitiä ja sinua--
HANNA. Pappa, elkää sitä muistelko, hän sanoi sen vaan äkäpäissään.
PASTORI. Ei, hän oli oikeassa, minä olen sen tehnyt. Mutta se on
tapahtunut huomaamattomuudesta, ei tahallisella tarkoituksella. Ja nyt,
kun silmäni ovat auvenneet--
HANNA. Rakas pappa. Ettehän ole sitten enää kova Jussia ja Maijua
kohtaan,--ettehän, rakas, hyvä pappa?
PASTORI. Lapseni, anna kun syleilen sinua! Mistä sait tuon lempeytesi?
Jumalako sen antoi sinulle?--En minä ole enää kova Jussillekaan enkä
Maijulle. Nyt sen lupaan sinulle. Mene, sano se heille. En minä ole
enää kova. Ei sitä Jumala vaadi, sillä hän ei itsekään ketään pakoita.
JUSSI (tulee oikealta). Etkö joudu jo? Hän sinua kaipaa.
HANNA. Joudun! Nyt joudun.--Taivaalle kiitos, sovinto ja rauha palajaa
perheesemme! (Menee oikeaan.)
PASTORI. Jussi, tule, minä sanon sinulle pari sanaa.