MAIJU. Nyt täytyy kirjoittaa papalle ja mammalle. (Ottaa esille
kirjoituskapineet, kirjoittaa muutamia sanoja paperiin, jonka panee
kuoreen.) Mitä he sanovat, kun tämän lukevat? Jos mamma pyörtyy ja
kuolee? Herra jumala--jos mamma kuolee? Silloin tulen minä hulluksi.
Niin, se on ihan varma--silloin tulen minä hulluksi.--Ei huoli ajatella
semmoisia.--Ei hän kuole. Rakas, hyvä Jumala, vahvista mammaa, ettei
hän kuole. Ei hän kuole--kun minä rukoilen koko ajan, joka aamu ja joka
ilta ja monta kertaa päivässä.--Mutta pappa?--Siunaa ja varjele.--
(Pastori tulee sisään. Maiju kirkaisee.)
PASTORI. Noh? Mikä nyt on?
MAIJU. Ei mikään,--ei mikään.
PASTORI. Sinä säikähdit?
MAIJU. Niin,--kun pappa tuli niin äkkiä.
PASTORI. Ihmettä.--aivanhan sinä vapiset!
MAIJU. Ei se ole mitään--kyllä se menee ohitse. Antaa olla--Pappa menee
vaan pois--omaan kammariinsa.
PASTORI. Lapsi rukka--kun et sinä vaan sairastuisi. Missä mamma on?
MAIJU. En tiedä. Lasten työhuoneella taitaa olla.
PASTORI. Jos lähettäisimme hakemaan.
MAIJU. Ei, hyvä pappa,--ei lähetetä. Mitä varten? Kun minä olen ihan
terve.
PASTORI. No, no, ei lähetetä, ei. Koska et tahdo. Mutta ei nyt ole
oikein laita, sen kyllä näkee. Lienee sitten heikkohermoisuutta tai
muuta tautia. Sinä olet kai istunut täällä aivan yksin? Ja ikävöinyt,
eikö niin?
MAIJU. Ikävöinyt, kauheasti.
PASTORI. Voin arvata. Sinä kaipaat seuraa. Tästä lähtein täytyy sekä
mamman että minun oleskella enemmän sinun kanssasi.--Heikkohermoisuus
ei ole mikään leikin asia. Sitä täytyy ajoissa torjua.
MAIJU. Ja tuleehan se ikävästä, pappa? Minun pitäisi päästä pois
kotoa--
PASTORI. Pois kotoa? Eikö mitä! Me laitamme sinulle kodin hauskaksi.
Mitä sanot? Jos esimerkiksi rupeisimme heittämään palloa yhdessä? Eikö
se olisi mukava? Osasin minä ennen,--siitä tosin on jo neljättäkymmentä
vuotta. No, missä pallosi, tuopa esille, niin koetetaan. Mammakin
ihmettelee, kun tulee kotiin ja näkee meitä pallonlyönnissä.