MAIJU. Kuinka oli hauskaa! Ja kuinka tämä elämä sentään on ihanaa!
Hanna, pysähytetään kellon viisari tuhanneksi vuodeksi!
HANNA. Luuletko että auttaisi?
MAIJU. Eihän se auttaisi, ei. Täytyy antaa ajan vieriä eteenpäin. Kun
vaan tietäisin, millä osoittaisin heille kiitollisuuttani.
HANNA. Sillä, että ahkerasti koetat edistyä.
MAIJU. Minä koetan! Tämän hetken muistoksi teen sen pyhän lupauksen,
että koko sydämestäni rakastan ja palvelen Suomen taidetta niin kauvan
kuin elän ja että--(Pastori tulee sisään.)
MAIJU (kalpenee ja hoippuu taaksepäin). Hanna, Hanna--!