MARTHA. Kyllähän minä olen vienyt!--Omilla jäljillänne--Antakaas, kun
minäkin katson. Harmaat kannet--ja ruskeat kannet--? Mitäs nuo ovat
teidän sylissänne?
MAIJU. Missä, missä?
MARTHA. Hyvä isä siunaa,--tuossa!
MAIJU. Ka, siinähän ne ovat.--Mutta nyt vielä toisia »Sirkka» ja »Yö ja
päivä»--ja--ja, ja, ja--kaikki muut näytelmät.
MARTHA. Mutta mitä te niillä kaikilla yht'aikaa? Tulkaa pois juomaan
kahvia. Jäähtyy kuppi.
MAIJU. En minä huoli kahvista. Johan sanoin.--Voi, voi, kun kello on
niin paljon, ja minun pitäisi vielä ennättää--
MARTHA. Kyllä teidän täytyy juoda kahvia, vaikka ihme olisi, Kun
käsketään minua laittamaan hyvää ja minä koetan parastani, eikä sitten
kukaan juo. Mitä se on? Ottakaa vaan ihan paikalla. Ettehän te vielä
ole syönyt ettekä juonut yhtikäs mitään koko päivänä.
MAIJU. »Sirkka» ja »Yö ja päivä»,--kun eivät juohdu nyt mieleeni muut.
Enkä löydä edes niitäkään. Olkoot--sama se minä näyttelen näitä.--Ja
mitäs minä sitten vielä tarvitsen. Vaatteita--? Niin, herran tähden
vaatteita--! Päästäkää minut rauhaan siitä kahvista, kuulittehan jo,
että minä. en juo.
MARTHA. Minäpä kaadan päällenne, ellette nyt ota hyvällä.
MAIJU. Kun te vielä kiusaatte minua, vaikka näette, missä kauheassa
tuskassa minä olen!
MARTHA. No noh! Olkaa sitten juomatta, minä vähät!
MAIJU. Hyvä Martha, hakekaa esille minun vaatteitani--sininen leninkini
konttuorista ja sadenuttu--viekää ne sinne minun kammariini valmiiksi.
MARTHA. Onko teillä minne lähtö?
MAIJU. Eikä ole, elkääkä kyselkö. Tehkää vaan niinkuin sanoin.