VALTER. Kas niin, nyt ne menivät.--Perhanan Heikki, kun jätti minut
tähän yksin. Mitä minä hänelle nyt sanon?
KERTTU (erikseen nauraen). Poika parka!
VALTER (erikseen). Mikä intressantti tête à tête!
KERTTU (erikseen). Ihmeen vilkas keskustelu!
VALTER (erikseen). En vielä elämässäni ole ollut näin tyhjä
puheenaineista.
KERTTU (haukottelee). Tuota noin--(haukottelee uudelleen)--minua niin
hirveest nukuttaa. (Haukottelee vielä kerran.) Eikö pitäne männä moata.
Nousinnii niin varrain ylös.
VALTER (erikseen). Tuo ei ikinä ole ollut ihmisten ilmoilla.
KERTTU (haukottelee yhä). Ei, mutta tämäpä vasta on merkillistä.
VALTER. Menkää nukkumaan, hyvä serkku.
KERTTU. Ka', teititteletkö sinä minua vielä? Sano tok', hyvä mies,
morsiantas' sinuks'.
VALTER. Niin, kuuluisihan se oikeastaan asiaan--sukulaisuudenkin
vuoksi.
KERTTU. Se on tietty, se!--Mutta kuulehan, mikä tässä juohtui mielein.
--Sinä vissiinni oot' hyvä tanssija?
VALTER. Jommoinenkin, luullakseni.
KERTTU. Koetellaanpas. Ossootko sinä jätkee?
VALTER. Jätkee? Mitä se on?
KERTTU. Etkö tiiä? Sehän on sitä uutta. Näinikkään sitä tanssitaan.
(Tanssii kömpelösti, jalat sisäänpäin ja rallattelee.) Tahotko, niin
opetan? Ei se oo vaikeeta.