HELMI. No nyt siunaa ja varjele! (Seisoo selin oveen ja hieroo
vehnätaikinaa kaikella voimallaan.)
RENNE. Moron, moron!
(Rouvat Tallqvist ja Ramstedt, neiti Törne, herra Orell ja lehtori
Virtala tulevat. Rouva Ramstedt, neiti Törne, herra Orell ja lehtori
Virtala tervehtivät Helmiä.)
HERRA ORELL. Kun te ette tullut meidän luoksemme, niin me tulimme
teidän luoksenne.
LEHTORI VIRTALA. Luulitte meistä pääsevänne niin helposti, neiti
Vesterholm. Ehei, teidän täytyy olla mukana nyt, ei auta mikään.
HERRA ORELL. Henget sen vaativat. Äsken kun alotimme istuntoa tuolla
ylhäällä, naputtelivat ne vaan: »Helmi tänne, Helmi tänne.» Tulee
sitten sana, ettei hän pääse, hän leipoo alhaalla tuvassa. Mutta
silloinkos alkavat koputtaa, että jymähtelee huone: »menkää tupaan,
menkää tupaan!» Ette suinkaan henno meitä ajaa pois, neiti Helmi?
ROUVA TALLQVIST. Ei tule kysymykseenkään! Vai ajaa pois! Kun minä
kerran olen tuonut teidät tänne.
HELMI. Kyllä minä nyt jo pääsenkin ylös.
HERRA ORELL. Ei, meillä oli aikomus pitää istunto täällä, se arvatenkin
oli henkien tarkoitus. Sen vuoksi toimme jo verhotkin muassamme.
HELMI. Mutta eihän se käy laatuun. Hyvä täti, eihän se käy laatuun?
ROUVA TALLQVIST. Miks'ei? En minä tiedä, että mikään estäisi. Onhan
täällä vähän paha siivo, niinkuin tuvassa tavallisesti on, mutta--
ROUVA RAMSTEDT. Se ei ollenkaan tee mitään. Jäädään vaan tänne, koska
henget kerran niin tahtoivat.
HERRA ORELL. Rouva Tallqvist, saanko asettaa verhot tuonne
leipävartaasen?
ROUVA TALLQVIST. Vallan kernaasti.
HELMI. Hyvä täti--täällä on varmaan häkääkin.
ROUVA RAMSTEDT. Täällä häkää? (Haistelee.) Ei ole--ei ensinkään--olkaa
ihan rauhassa. Minä siinä suhteessa olen hyvin tarkka.
HELMI. Siellä ylhäällä olisi kaikin puolin parempi.
ROUVA TALLQVIST. Miksi et sitten tullut sinne, vaikka laitoin hakemaan?
HELMI. Niin, kun minulla oli tämä leipominen.
ROUVA TALLQVIST. Leipominen! Tyhjiä verukkeita. Sano vaan suoraan: sinä
et tahtonut tulla. Ja kyllä minä tiedän, mikä siihen syynä on. Tiedän
vallan hyvin.
HELMI. Etten usko spiritismiin.
ROUVA TALLQVIST. Ja minkä tähden sinä et usko? Sentähden vaan, että
Renne Hammar sitä halveksii ja pilkkaa, ja tietysti sinun silloin
täytyy tehdä samoin. Kuinkas muuten. Onhan hän sinun mielestäsi viisain
ja järkevin mies maailmassa, vaikka onkin vaan tuommoinen--
poikanulikka. Niin, niin, niin, niin! Elä yhtään väitä vastaan. Renne
Hammar on hävytön poikanulikka, joka ei muuta tee kuin pilkkaa
vanhempia ihmisiä. Mutta jos hän sillä luulee jotain voittavansa, niin
hän suuresti erehtyy, sen sanon!
(Muutamia kovia kolauksia kuuluu uunilta.)
NEITI TÖRNE. Mikä se oli?
ROUVA RAMSTEDT. Siunaa ja varjele!
ROUVA TALLQVIST. Aivan kuin henkien naputuksia. Tavallista kovempia
vaan.
HERRA ORELL. Kummallista. Joko ne alkaisivat, ennen kuin on tehty
kysymyksiäkään? Mutta semmoista kyllä tapahtuu joskus.
LEHTORI VIRTALA. Joku varmaankin löi seinään tuolla ulkona.
NEITI TÖRNE. Niin, niin! Te olette oikeassa, lehtori. Joku varmaankin
löi seinään.
ROUVA TALLQVIST. Lehtori Virtala on semmoinen epäilijä. Katsokaa vaan,
ettemme sulje teitä pois istunnostamme.
HERRA ORELL. Pidetään hänet nyt mukana tämä kerta, koska hän on
luvannut olla passiivinen. Meidän tulisi voittaa ihmisiä puolellemme.
NEITI TÖRNE. Ja lehtori Virtalan me ihan varmaan voitamme. Niin, niin,
lehtori, teidät me valloitamme vielä! (Uhkailee sormellaan.)
LEHTORI VIRTALA. Jokohan?
NEITI TÖRNE. Saattepa nähdä, saattepa nähdä. Jahka herra Orell vaan on
laittanut komeronsa valmiiksi, että pääsemme alkamaan. (Taputtelee
käsiään.) Voi, voi, se on niin hauskaa! Ette usko, lehtori, kuinka se
jännittää... Kun saa tietää tulevaisuutensakin.
LEHTORI VIRTALA. Oletteko te, neiti Törne, saanut tietää
tulevaisuutenne?
NEITI TÖRNE. Olen, olen!
LEHTORI VIRTALA. No mitä siitä ennustivat. Saako kuulla?
NEITI TÖRNE (peittää silmiään, teeskentelee ujoutta). En minä ilkiä
kertoa en, en, vaikka mikä olisi.
LEHTORI VIRTALA. Sanoivatko että joudutte naimisiin?
NEITI TÖRNE. Kuinka te sen arvasitte?
LEHTORI VIRTALA. Ei tuo ollut vaikeata. Tietysti henget ennustavat
naimista kaikille naimattomille.
NEITI TÖRNE. Kaikille? En usko että kaikille. Niille ainoastaan, jotka
todella joutuvat naimisiin.
ROUVA RAMSTEDT. Minua vähän pelottaa, kun en koskaan ole ollut mukana
ennen. Luuletteko, herra Orell, että ne nyt tulevat ilmestymään--
tarkoitan oikein noin haahmossa--
HERRA ORELL. Eihän sitä tiedä ennen kuin näkee. Mutta toivotaan
parasta.
ROUVA RAMSTEDT. Siunaa ja varjele--minua jo vapisuttaa.
LEHTORI VIRTALA. Eikö olisi parasta, että lähtisitte pois ajoissa,
rouva Ramstedt? Varovaisuuden vuoksi. Saattaisi vaikuttaa teihin
pahasti.
ROUVA RAMSTEDT. Ei, ei, en minä malta lähteä. Tahdon minä nähdä yhtä
kaikki.
ROUVA TALLQVIST. Olkaa huoletta, rouva Ramstedt, ei se ole hirveätä
ensinkään. Niin, ensikerran tietysti hiukan kammottaa mutta sitten
siihen tottuu.--Joko voimme alkaa, herra Orell?
HERRA ORELL. Riippuu neiti Helmistä. Minä puolestani olen valmis.
ROUVA TALLQVIST. Mitä sinä viivyttelet, Helmi? Ala joutua!
HELMI. Antakaa minun olla poissa, täti.
HERRA ORELL. Poissa? Ei millään tavalla. Silloin ovat minun voiman
myöskin poissa.
HELMI. Kätenikin ovat taikinassa, en minä voi tulla.
ROUVA TALLQVIST. Pese ne, lapsi kulta, tuolla uunin luona. Herrasväki
kyllä suo anteeksi--näin poikkeustilassa--
ROUVA RAMSTEDT. Tietysti, tietysti, Ole ihan vapaudessasi, Helmi.
NEITI TÖRNE. Me emme katso sinne päinkään.
(Helmi pesee käsiään toisella puolen uunia.)
(Renne kurottaa päätään uunilta ja nykäisee päreellä hänen päätään.)
HELMI. Ai--!
ROUVA TALLQVIST. Mikä tuli?
HELMI. Ei mikään. Ilman minä vaan--(tekee varoittavia merkkiä Rennelle.
Kotvan aikaa mykkää näyttelemistä Rennen ja Helmin välillä.)
ROUVA RAMSTEDT. Voi, voi, kuinka minua pelottaa!
LEHTORI VIRTALA. Eikö se häiritse henkien ilmestymistä, jos pelätään ja
säikytään? Hermostuneita naisia ei pitäisi olla läsnä.
ROUVA TALLQVIST. Epäilijät ovat pahempia. Varokaa vaan, lehtori,
itseänne.
NEITI TÖRNE. Olkaa huoletta, rouva Tallqvist, hän niin hämmästyy, ettei
kykene hiiskumaan mitään.
ROUVA TALLQVIST. No, Helmi, kuinka kauvan sinä niitä hankailet siellä?
Jo kait ne nyt ovat puhtaat?
LEHTORI VIRTALA. Tulkaa pois istumaan tekin, neiti. Ollaan nyt kerran
mukana me molemmat epäilijät.
HERRA ORELL. Täällä on teidän paikkanne, neiti Helmi. Istukaa, olkaa
niin hyvä. Ottakaa kaikki toisianne kädestä.
ROUVA TALLQVIST. No, nyt se alkaa.
ROUVA RAMSTEDT. Voi, voi, tulevatko ne jo esille?
NEITI TÖRNE. Ei ne tee mitään, elkää pelätkö.
ROUVA TALLQVIST. Nyt tehkää kysymys, herra Orell.
HERRA ORELL. Mitä kysyisimme ensiksi?
NEITI TÖRNE. Minä sanon--!
HERRA ORELL. Noo--?