HELMI (Pakenee pöydän taakse). Renne--Sinä olet aina niin pahankurinen.
Ellet ole siivolla, niin pakenen ylös tädin luokse.
RENNE. Sitä sinä et tee.
HELMI. Menenpä uhallakin, kosk' et tottele.
RENNE. Tiedätkös, mitä silloin tapahtuu?
HELMI. Sinä karkaat tiehesi, mutta karkaa vaan.
RENNE. Oho! Tämä poika ei ikinä karkuun lähde.
HELMI. No, mitä pahaa sinä sitten keksit?
RENNE. Ottaisin vehnäset kaikki uunista ja söisin ne suuhuni.
HELMI. Elä, elä--! Et toki jaksaisi kaikkia syödä.--Ei, heretään nyt
pois, Renne hyvä, kuule, ole kiltti. Meillä olisi niin paljon
puheltavaakin.
RENNE. No, koska sinä pyydät noin kauniisti, niin--olkoon menneeksi.
HELMI. Ja istutaan oikein ihmisiksi, eikö niin? Sinä tuonne ja minä
tänne.
RENNE. Ettäkö pöydän nurkka väliin? Saisit sinä tulla likemmäksikin.
HELMI. Paremmin voimme keskustella, kun olemme vähän etäämmällä. Renne
kulta, koeta nyt olla vakava. Ei tiedä, milloin taas saamme tavata
toisiamme.
RENNE. Anna minulle edes kätesi.
HELMI. Enkä anna, kun ne ovat taikinassa.
RENNE. Anna minulle kätesi, minä sanon!
HELMI. No, no, älä äyski, Jumalan luoma. Tuossa saat.
RENNE. Molemmat, molemmat. No niin, nyt voit alkaa.
HELMI. Maltatko jo kuunnella?