Hirviherrat
章节目录
共 89 题- HIRVIHERRAT
- Kolminäytöksinen huvinäytelmä
- KL. U. SUOMELA
- HENKILÖT:
- ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
- URHO (Tarkastettuaan ikkunaa vasten pyssynreikää.)
- VIHTO (Vetää haukotellen housuja jalkaansa.)
- MIINA (Tulee ulkoa.)
- SIINA. Totta kai Isomaakin tulee. Niin ja Inkerikin vielä —
- SIINA. Ei, Miina kulta —
- SIINA. Hyvä on. Kyllä minä kaivan, kyllä minä — (Menee.)
- INKERI. Niin, näetkö, minua on — kosittu. (Nauraa.)
- INKERI. En kieltäytynyt suorastaan —
- URHO. Ja jos hän tosiaankin onnistuu —
- INKERI. Hyvä. Minä tulen myöhemmin. Näkemiin! (Kättelevät.)
- URHO (Kiihkeämmin.) Vielä ehdit vastata. Jos minä onnistun —
- INKERI. Silloin minä tuumin asiaa lähemmin. (Nauraa.)
- INKERI. Mitä! Ovatko Urho ja Maiju —
- MAIJU (Hyrähtää itkeä vollottamaan.) Mitä te, äiti, taas valehtelette —
- INKERI. Metso! No eihän nyt —
- INKERI. Vai sitä se —'
- INKERI
- SANTERI. Mi — mitä —
- INKERI Kukon! Santeri ampunut kukon! (Nauraa.)
- SANTERI. Sst! (Istuu penkille pöydän taakse ja latailee pyssyään.)
- SANTERI. Niin, ettäkö —
- JANNE. Kyllä minä käväisin. (Etsii metsästyslaukustaan sanomalehtiä.)
- NIMISMIES. Vielä vaan. »Suuret jättiläistaistelut riehuvat edelleen.»
- JOONAS. Kyllä se on sitten se. (Muutkin myöntävät.)
- SANTERI (Kiihkeästi.) Mutta sitten, Inkeri —
- VIHTO. No älä nyt taas —
- MIINA. Kitas kiinni! (Menee. KALLE ja SANTERI seuraavat.)
- VIHTO. No enkö minä sitä —
- VIHTO. Ei täälläpäin varkaita liiku —
- MIINA. Joko se tuhannen vietävä taas —
- KALLE. Kiitos, kiitos (Menee.)
- ESIRIPPU.
- TOINEN NÄYTÖS.
- URHO. Inkeri! (Syleilee Inkeriä.)
- INKERI. Urho! (Painautuu Urhon rintaa vasten.)
- URHO. No niin. Sama se. (Menevät vasemmalle perälle.)
- VIHTO. Höh, no sitä uskomattomuutta (NIMISMIES ja JANNE nauravat.)
- VIHTO. Mennään vaan. (Menee vasemmalle eteen. JOONAS seuraa.)
- JANNE. Kyllä siihen tarvitaan hyvää supliikkia! (Seuraavat edellisiä.)
- INKERI. Voi yhdeksän kertaa kuinka hän näyttää väsyneeltä. (Nauraa.)
- SANTERI. Jos tulee, niin ruumiini yli. (Yrittää suudella Inkeriä.)
- URHO (Tähtää.) Yksi —
- URHO. Kaksi —
- SANTERI. Niin tuota, teidän tyttärenne —
- SANTERI. Mutta älkää nyt suutt —
- MAIJU. No narratkoon vaikka kymmenesti sitten —
- MAIJU. Olkoon vaan. Mutta semmoisen minä tahdon. Ja rapasoliin kanssa —
- MAIJU. Niin parasolli, niin —
- KALLE. Aa! Terve, terve! (Suutelee Siinaa kädelle.)
- JOONAS. Hyvä. Perään miehet! (Juoksee vasemmalle.)
- JANNE. Nyt niiden täytyy löytyä. (Seuraa Joonasta.)
- SANTERI. Sa kulta, mihinkä se sattui? (Koettaa tutkia.)
- SANTERI (Surkeasti.) No mutta rakas isä. Vartokaa nyt vähän —
- SANTERI. Netta ja joku toinen; taitaa olla nimismiehen koira. (Nousee.)
- INKERI. Oih! (Painautuu pelästyneenä Urhon syliin.)
- JANNE. Minä menen sanomaan Isomaalle, että —
- MALJASET (Laulavat oikealla.)
- INKERI. Minä tulen myöskin. (Menevät oikealle eteen.)
- INKERI. Hm... (Suutelevat.)
- ESIRIPPU.
- KOLMAS NÄYTÖS.
- MIINA. Täällä maitokamarissa. (Menevät.)
- KALLE. Ja tyttö on meidän. (Asettaa juomavehkeitä pöydälle.)
- SANTERI. Niin mutta jollei se sitten enää olekaan, tuota —
- SANTERI. Ja ilman kirjaa ja koraalia. (Nauravat.)
- SIINA. Herra jesta! No sekö se sittenkin oli? Mutta enhän minä —
- NIMISMIES. No nythän se asia on selvä. (Nauraa.)
- SANTERI. Tai mörssäri. (MIINA tuo lihapullat pöytään.) j
- SIINA. Kiitos. Kyllä minä taas otan. (Ottaa lautaselleen.)
- KALLE (Helistää lasiaan ja nousee puhumaan.)
- JOONAS. Minä sanoin vaan, että kuh —
- NIMISMIES. Minäkö? Hyvänen aika! —
- URHO (Tulee pyssyineen ja koirineen.) Päivää! (SANTERI putoaa istumaan.)
- KALLE. Mi-mi-mitä hittoa? (Nousee.)
- JOONAS. Mutta tämäpä on merkillistä —
- MIINA. Herra Jumala! Varas! —
- SANTERI. No jumaliste! Hänhän uhkasi ampua minut —
- NIMISMIES. Mutta johan te kuulitte, että —
- URHO. Mutta, hyvät ihmiset, kuka tässä on väittänyt minun puneen —
- SANTERI. Vettä, vettä, vettä! Minä voin myöskin pahoin — — —
- MIINA. Niin, sitä teidän ampumaanne kukkoa. (Nauraa.)
- SIINA (Lukee.) »Mutta minä olen pannu kaikki rahani varmaan talteen. —»
- NIMISMIES. Niin. Ja onpa vielä toinenkin mahdollisuus —
- ESIRIPPU.