INKERI. Niin, ja silloin tämä mies, (osoittaa Santeria) joka vannoi
rakastavansa minua enemmän kuin henkeään, hyppäsi selkäni taa ja työnsi
minut pyssyn piipun eteen. No? (Naurua; SANTERI peräytyy nolona.)
KALLE (Astuu alas penkiltä.) Oli mitä oli. Mutta söi Inkerikin sanansa.
INKERI. Minkä sanan?
KALLE. Minkä! Et taida enää muistaakaan koko hirvisopimusta.
INKERI (Nauraa.) Ai tosiaankin! Se Santerin hirvijuttu. Sen saat sinä
selvittää, Urho.
URHO. No se on pian selvitetty. Tämän otuksen, jota herrat ovat
nähtävästi juuri popsineet, näin minä ikävä kyllä jo n kuolleena.
KALLE (Erikseen Santerille.) Sissoh. Nyt on piru merrassa.
SANTERI. Ei lempo soi olekaan! — Herra nimismies, isänmaani parasta
tarkoittavana kansalaisena uudistan minä vaatimukseni: vangitkaa tuo
heittiö!