SANTERI. Ei nyt ole puhe siitä. Nyt minä nostan häntä vastaan syytteen
salametsästyksestä.
KALLE. Haa! Mitä te siihen sanotte?
JOONAS. No, no. Seulokaapas sanojanne! Urho kuuluu meidän joukkueeseen
näillä laillisilla metsästysmailla.
SANTERI. Vaikka hän kuuluisi enkelien joukkueeseen autuaitten
metsästysmailla, on hän sittenkin sala-ampuja.
NIMISMIES. Punnitkaa tosiaankin puheenne, hyvä maisteri. Tämä on
kunnianloukkaus.
SANTERI. Minä olen jo punninnut joka kirjaimen. Kuulkaahan, kun minä
vielä kuulostan häntä. (Urholle.) Lain ja esivallan nimessä sekä
näitten todistajain ja esivallan palvelijain läsnäollessa kysyn minä
teiltä... mikä teidän nimenne onkaan?
URHO. Urho Junnila se on.
SANTERI. — kysyn minä teiltä, Urho Junnila, näittekö te todellakin,
niinkuin juuri kerroitte, tämän otuksen jo eilen kuolleena?
URHO. Totta kai, kun minä kerran sen sanoin.
SANTERI. Voisitteko vannoa, että se oli todellakin eilen, eli siis
tämän päivän edellisenä päivänä?
URHO. Voin kyllä! Eilen aamupäivällä. Ja näkihän sen isäkin.
SANTERI (Voitonvarmana.) No, hyvät herrat! Metsästyslupa alkoi tänään.
Hirvi taas on kaadettu jo eilen, eli siis rauhoitusaikana.
KALLE. No, herra nimismies, mitä laki siihen sanoo?