VIHTO (Sytytettyään piippunsa ja hetkisen mietittyään.) Höm, herra
nimismies...
NIMISMIES. Jaa-a. Mitäs Vihto...?
VIHTO. Suokaa anteeksi, tuota noin, mutta tehän olette kruununmies ja
tunnette lain niinkuin katkismuksen.
NIMISMIES. No niin. Ehkä vähän paremminkin. Onko Vihtolla jotakin
hampaankolossa ensi käräjiin, vai?
VIHTO. Eihän minulla vielä käräjiin saakka, tuota. Mutta eikö herra
nimismies voisi neuvoa, että millä tempulla sitä, tuota noin, saisi
niinkuin eron eukostaan...
NIMISMIES (Nauraa.) Vai sitäkö hammasta sillä kolottaakin. (JANNE tulee
nauraen lähemmäksi.)
VIHTO. Niin. Semmoinen se on asianseikka, tuota, ettei se paljon
naurata. Näkeehän herra vallesmanni itsekin, tuota, että millainen
räkättäjä se on.
NIMISMIES. Kyllä, kyllähän se näkyy. Täytyyhän se myöntää.
VIHTO. Täytyy, jukoliste. Ja jos olisi edes räkättämisellä hyvä, mutta
kun lyödäkin livauttaa, tuota, ettei aina tiedä varaansakaan pitää.
(NIMISMIES nauraa.)
JANNE. Mutta onhan Vihto jo vanha mies. Eiköhän tuota kestä loppuunkin
saakka.
VIHTO. Höh. Vanhapa se rauhaa vaatiikin. Edes henkensä heittimeksi.
NIMISMIES. Niin niin. Se on totta. Mutta se tuuma on vähän vaikea
toteuttaa, sillä sanotaanhan sanassakin, että minkä Jumala —
VIHTO. Joo joo. Kyllähän minä itsekin, tuota, sanan tunnen. Mutta
eiköhän sentään laki olisi, tuota noin, vähän niinkuin armahtavampi?
NIMISMIES. Lailla on samat periaatteet kuin sanallakin.
VIHTO. Mutta eikö niitä periaatteita kävisi, tuota, jollakin lailla
tulkitseminen. Mitenkä ne, tuota, ne toiset sitten saavat niitä
erokirjoja. Ne oppineet, meinaan.
NIMISMIES. Voisittehan tekin saada esimerkiksi siinä tapauksessa, että
vaimonne suostuu.
VIHTO. Höh. Ei se piru suostu.
NIMISMIES. Taikka jos voitte todistaa hänet syylliseksi
aviouskottomuuteen.
VIHTO (Kotvan mietittyään.) Niin, ettäkö Miina pitäisi yhtä jonkun
toisen kanssa...? Kuka hullu siitä välittäisi.
NIMISMIES. Tjaa... Sitten ei ole muuta neuvoa kuin kärsiä.
JANNE (Nauraa.) Ja odottaa kirkkaampaa kruunua.
VIHTO (Hetken mietittyään.) Herra nimismies! Mutta eiköhän kävisi
päinsä ja riittäisi, jos tuota noin, jos niinkuin minä harrastaisin
sitä — sitä aviollista uskomattomuutta. (NIMISMIES ja JANNE nauravat.)
JANNE. Johan se Vihto nyt vallan uskomattomia latelee.
NIMISMIES. Vaimostanne kaikki silloinkin riippuisi.
VIHTO (Kynsii korvallistaan.) No voi sun pakana... (KALLE, SANTERI,
JOONAS ja MIINA tulevat.)
KALLE. Ei näy pyssyä, vaikka silmä kourassa hakisi.