INKERI. Ei ollenkaan, isä. Urho ja minä olemme pitäneet toisiamme jo
kansanopistosta saakka. Mitä merkillistä siinä on? (KALLE kuiskuttelee
kiihkeästi SANTERIN kanssa.)
URHO. Niin, setä. — Ja kun setä on aina ollut niin hyvä minulle, niin
ei kai sedällä ole nytkään mitään —
SANTERI (Raivostuu.) Kunniani kautta! Johan tämä menee yli kaikkien
rajojen! Menköön minulta vaikka pää, mutta minä en voi enkä saa vaieta.
Herra nimismies, konstaapeli, kytkekää tuo tyttövaras!