NIMISMIES. Kuulkaahan nyt, Vihto! Nyt te olette nähnyt unta.
VIHTO. Johan nyt! Ei se unta ollut. Koiruuttani minä vain olin, tuota,
nukkuvinani. Kyllä minä näin.
NIMISMIES. No ja mitä te näitte?
VIHTO. Höh, koko venkutuksen. Ensin se herra, tuota... mikähän lie
Maljanen vai Kaljanen.
NIMISMIES. Maljanen! Onko sellainen mahdollista?
JANNE. Oliko se vanhempi vai nuorempi?
VIHTO. Oli. Ensin se, tuota noin, antoi akalle rahaa ja akka oli kohta
yhtenä messinkinä.
NIMISMIES. Tuo nyt ei kumminkaan vielä todista mitään.
VIHTO. Niin, mutta olisittepa vaan, tuota, kuulleet sitä hyssytystä
ja syssytystä, mikä siinä kävi. Ja sitten se ämmä, tuota noin, vielä
kehaisi, tuota, jotta hänkö nyt »tuommoisesta ukosta» veisaisi, johon
toinen taas hyssäytti, jotta: »sst!»
NIMISMIES. Vai niin! Ohhoh!
VIHTO. Niin se on, tuota. Ja sitten he keljut ottivat ja painalsivat
tänne metsään. — Semmoinen asianseikka se on.
NIMISMIES. Niin, asia näyttää kylläkin vakavalta...
JANNE. Ne pitäisi nyt ottaa kiinni oikein todistajien kanssa,
silloinhan asia olisi selvä.
VIHTO. Joo, joo. Sitähän minäkin meinaan. Ja kun tuota herra
nimismiehellä on semmoinen koirakin joka antaa vähän nuuskaa varkaille
ja muillekin pakanoille, niin minä tuumin itsekseni, tuota noin,
jotta eiköhän tämä ole yhtä pakanallinen synti tämäkin. Nimittäin sen
koirankin mielestä.
NIMISMIES. Kyllä niin. Kyllähän se äkkiä ne pussiin pistäisi.
Epäilemättä. Mutta sen pitäisi ensin päästä rikollisten jäljille.
VIHTO. Jaa ettäkö ensin haistella niitä?
NIMISMIES. Niin, tai jotakin esinettä, jota jompikumpi niistä on
kosketellut.
VIHTO (Kynsien päätään.) Jaa jaa... Mistäpä sen nyt semmoisen
haistettavan otti? (Miettii.)
NIMISMIES. Niin. Siksipä ei tässä ole koirasta apua.
VIHTO (Ottaa lakin päästään ja koettelee tukkaansa.) Mutta herra
nimismies, eiköhän se, tuota, haistaisi vaikka tästä. Tätä se Miina on
harva se päivä kopeloinut.
NIMISMIES (Nauraa.) Ei hiidessä se käy päinsä. Omaan kurkkuunne se
silloin ensimmäiseksi karkaisi. Mutta älkää hätäilkö. Kyllä tässä joku
keino keksitään.
JOONAS (Tulee oikealta edestä taluttaen koiraansa.) Olipa siellä
nimismiehenkin koira, vaikka en sitä saanut kiinni.
NIMISMIES. No mitä ne siellä mekastivat?
JOONAS. Ärhentelivät pakanat yhden lehmänraadon kimpussa. Onko se
Vihton vai?
VIHTO. On. Kullannuppu se, tuota, siihen eilen kupsahti.
JOONAS. Minä jo ihastuin, että niillä on siellä hirvi hampaissaan.
VIHTO (Nauraa höröttää.) Vai hirvi!... Mutta tuossa Rautsuon laidassa,
tuota, oli ihka selvät makuupaikat...
JOONAS. Oliko? Millä kohtaa? Mennäänpäs katsomaan.