JOONAS (Tulee oikealta perältä NIMISMIEHEN ja JANNEN kanssa.) Eipä
näy, eipä näy yhtään hirveä. Mihinkähän hiiteen ne koiratkin ovat
livistäneet?
JANNE. Taitavat vain ajaa jäniksiä ja oravia.
NIMISMIES. Ei minun koirani ole ainakaan niin tyhmä. (Koirien haukuntaa
kauempaa oikealta.)
JOONAS. Ahaa, nyt niillä on taas jotakin. Täytyy antaa selkään, jos ne
turhanpäiten nalkuttavat. (Menee oikealle eteen.)
JANNE (Nauraa.) Kylläpä nimismies kertoi aika rasvaiset kaskut niistä
poliisikoirista.
NIMISMIES (Hymähtää.) Niin. — Rahvaassa täytyy koettaa ylläpitää
kunnioitusta järjestysvaltaa kohtaan. Ja poliisikoira on siinä
suhteessa erinomainen...
JANNE. Vaikka onkin vain tavallinen lappalainen.
NIMISMIES. Vaikka olisi hölmöläinen. Usko se on, joka autuaaksi tekee,
tai paremminkin — taikausko (VIHTO tulee etsien vasemmalta edestä.) No
kas, Vihtokin hirvestämässä!
VIHTO. Ei, herra nimismies. Akkaani minä jahtaan.
NIMISMIES. Akkaanne? Onko se hävinnyt?
JANNE. Pitäisikö sen olla täällä?
VIHTO. Pitäisi... Kas se on semmoinen asianseikka, herra nimismies,
tuota, että kyllä se ryökäle sittenkin harjoittaa sitä —
NIMISMIES. Harjoittaa mitä?