KALLE. Sst! Antakaa sen hylkiön kuorsata. Minä maksaisin nyt teille sen
äskeisen vahingon. Paljonko se maksaa? (VIHTO on kuorsaavinaan, mutta
kuuntelee kuitenkin salaa.)
MIINA. No. Herra antaa vain mitä itse tahtoo.
KALLE. Riittäisikö kolme markkaa?
MIINA (Ilostuen.) Tuommoisesta kukostako!
KALLE. Sst! Pitäkää kaikki vaan. Mutta älkää puhuko kellekään.
MIINA. En niin halaistua sanaa. Kiitoksia paljon. Kyllä tämä on liikaa.
KALLE. Ei ollenkaan. — Mutta kuulkaa, emäntä! Mistähän tie menee
Korpimäelle?
MIINA. Korpimäellekö? Minä näytän teille mistä sinne menee oikopolku.
Sama kuin Siinan mökillekin. (Menee ulos.)