SANTERI (Kilistää lasiaan ja nousee puhumaan.) Hyvät naiset ja herrat!
Vaikka olenkin niin liikutettu, että voin töin tuskin suutani avata,
niin tunnen velvollisuudekseni lausua jonkun sanasen. Arvoisa edellinen
puhuja (KALLE nousee seisomaan ja kumartaa) toi äsken esiin sellaisia
ajatuksia, että ne ikuisiksi ajoiksi piirtyivät tulisilla kirjaimilla
minun sydämeni seiniin. Minä en suinkaan pyri olemaan se foorum, jolla
olisi oikeus ratkaista, ansaitsenko minä edellisen puhujan kalaisia
sanoja vai en, mutta kunnioitettavat kansalaiset, sallikaa minun
eksponeerata teille kysymys: mikä olisin minä, ellei edellistä puhujaa
olisi olemassa? Sensijaan että minä nyt olen Santeri Maljanen, olisin
minä ehkä joku Petri Haljunen tai en sitäkään. Tästä me siis näemme,
mikä arvaamaton merkitys myöskin edellisen puhujan olemassaololla on
— merkitys, joka edelleenkin polvi polvelta voi nousta kolmanteen ja
neljänteen potenssiin. Niin hyvä herrasväki —