JOONAS (Ravistaa Santeria rinnuksista.) Voi kirous ja kuolema...
NIMISMIES (Erottaa heidät.) So, so, isäntä, tyyntykää! — Ja nyt, nuori
mies, kertokaa suoraan, mitä on tapahtunut.
SANTERI (Itkunsekaisesti.) Inkeri on... on ryöstetty...
JOONAS. Ryöstetty?! Oletko sinä pökerryksissä?
NIMISMIES. Sst! Älkää hätäilkö. (Santerille.) Oletteko aivan varma
siitä?
SANTERI. Näinhän minä sen omin silmin.
JOONAS. Herra Jumala, näit, etkä tehnyt mitään?
SANTERI. Vai en! Tuijotin jo pyssyn suuhun.
NIMISMIES. No niin. Missä tämä tapahtui ja milloinka?
SANTERI. Juuri tässä paikassa, noin kymmenen minuuttia sitten.
JOONAS. Ja sitä sinä et ennen sanonut. Nyt olisi rosvot jo raudoissa.
Hyvä Jumala, mitä te kaikki siinä töllistelette? Ottakaa rosvot kiinni!
Pelastakaa lapseni, ainoa aarteeni... tuokaa se elävänä tai kuolleena!
NIMISMIES. Rauhoittukaa, hyvä isäntä, rauhoittukaa. Tässä täytyy
menetellä järkevästi eikä hosua ilmaa. Konstaapeli, menkää te maisterin
kanssa ja tarkastakaa tuo puoli. (Viittaa vasemmalle perälle.) Minä
isännän kanssa tutkin tämän puolen. (Viittaa oikealle perälle.) Ja
Vihto voi tarkastaa vaikka tämän viidakon tässä. (Viittaa oikealle
etualalle.)
VIHTO. Joo, kyllä minä.
NIMISMIES. Ja jos huomaatte jotakin epäiltävää, niin hihkaiskaa.
JOONAS. Hyvä on. Pidetään nyt kiirettä ja haetaan vaikka vuoren
sisästä. (Menevät.)
SIINA (Tulee hetken kuluttua MAIJUN kanssa vasemmalta edestä. Miinan
antama huivi päässään.) Täältä se ääni kuului, mutta eihän täällä
ketään ole. Eiköhän se mahda tullakaan?
MAIJU. Jos se vaan valehteli.
SIINA. No joko taas? _Narrasi_ sinun pitää sanoa eikä _valehteli_.