Hoh-hoi. Oli niin jumalaton painajainen.
MIINA. Painaudu nyt ryysyihisi vaan, äläkä siinä leukojasi loksuta.
VIHTO (On vetänyt toisen lahkeen jalkaansa ja kaivaa nyt housuntaskusta
tupakkavehkeitään.) Itsehän siinä kieltäsi pieksät, höh. Johan toinen
puntti on jalassa.
URHO. Vai oli niin jumalaton painajainen.
VIHTO. Niin tuota. Hirvi piru oli ahdistavinaan (Panee tupakaksi. MIINA
vie rikat ulos.)
URHO (Ottaa metsästyslaukun seinältä ja järjestelee siihen evästä ja
ampumatarpeita.) Näittekö tekin hirviä unissanne? Missä paikassa olitte
näkevinänne?
VIHTO. Tuollahan se oli olevinaan tuon Rautsuon rannalla, Korpimäen
puolella...
URHO. Se Korpimäki onkin mainiota hirvimaata...
VIHTO. Juuri siinä lepikossa, missä minä eilen sen Kullannupun nyljin.
URHO. Ahaa. Siinäkö, mistä ne hirvenräntyt äsken löytyi?
VIHTO. Siinä.
URHO. Saamarin sala-ampujat. Hyvä, että nimismies tulee niitä
patistamaan. — No, mitenkä hirvenne sitten kävi? Saitteko kaadetuksi?
VIHTO. Höh! Vielä pahusta. Itse se mänttäsi minut puolikuolleeksi
suohon. Ja tuskin ennätin pistää pääni mättään alle piiloon, kun se jo,
tuota noin, potkaista navautti pari tuimaa laakia tuohon noin (Osoittaa
paikkaa, johon Miina oli häntä lyönyt.)
URHO. Älkää ihmeitänne! No entä sitten?