SANTERI (Polvistuu.) Armoa, armoa, taivaan nimessä! Minä annan teille
kaikki myötäjäiseni!
URHO. Kolme.
SANTERI (Syöksähtää Inkerin taakse ja työntää tämän Urhoa kohti.) Siin'
on, siin' on.. (Pakenee oikealle.)
INKERI. Santeri, petturi! (Itkevinään.) Näinkö sinä palkitset minun
rakkauteni?
URHO (Ottaa Inkeriä kädestä.) No, itkut pois! Ei tätä kauppaa katua
tarvitse. (Kuljettaa Inkerin vasemmalle perälle.)
SANTERI (Juoksee oikealta pyssy kädessä ja tähtää Urhon ja Inkerin
jälkeen, mutta antaa kohta pyssyn painua.) Ei. Jollei vielä
sattuisikaan, niin se panisi minut kanankaaliksi. (Heittää pyssyn
olalleen.) Haen ennemmin apua. (JOONAS, VIHTO, NIMISMIES ja JANNE
tulevat vasemmalta edestä.) No Jumalan kiitos, siinähän apu onkin.
JOONAS. Mitä? Santeri? Ja vapisee kuin haavan lehti!
SANTERI. Voi, setä... Onnettomuus...
JOONAS. Häh?
NIMISMIES. Mitä on tapahtunut?
JOONAS. Mika onnettomuus?
SANTERI. Kamala onnettomuus.
NIMISMIES. Oletteko ampunut itseenne?
SANTERI. Pahempaa, pahempaa.
JANNE. Tai ampunut toisen?
SANTERI. Ei, ei! Vieläkin kauheampaa...
JOONAS. No mitä hemmettiä? Suu puhtaaksi nyt!
SANTERI. Kerronhan minä. Kerron, kun ette vaan suutu. En minä mahtanut
sille mitään —
JOONAS. No niin, asiaan nyt!
SANTERI. Kyllä, kyllä, mutta älkää, setä kulta, vaan olko vihainen.
JOONAS. Jumaliste! Yksi liika sana vielä ja minä olen suunniltani. No?