KALLE. Kas niin. Nyt se juhlahumööri huipun saa, kun päästään paistiin.
Tehkää niin hyvin ja ottakaa.
JOONAS. Vai niin. Tämäkö on sitä teidän hirveänne? (NIMISMIES
kuiskuttaa Joonaksen korvaan, Joonas naurahtelee partaansa.)
KALLE. Niin on. Sitä, jonka Santeri nikisti yhdellä ainoalla
laukauksella. — No, Joonas, eikö kelpaakaan?
JOONAS. Kiitos vaan! Ei minun ole ollenkaan nälkä.
KALLE. No herra nimismies!
NIMISMIES. Kiitoksia hyvin paljon. Ikävä kyllä minä en ole lainkaan
hirvenlihan ystävä.
KALLE. Eikö konstaapelikaan ole?
JANNE. Ei kiitos. Minulla on sama maku kuin nimismiehelläkin.
KALLE. No entä Siina?