INKERI (Rientää vastaan.) Urho! No terve tuloa!
JOONAS. Päivää, päivää. No näkeehän joskus senkin miehen.
URHO (Vihtolle.) Pankaa, isä, hevonen valjaisiin, niin mennään hakemaan
hirvi Rautsuon rämeestä.
VIHTO. Ähäh! Saitko hirven?
JOONAS. No niin. Arvattiinhan me.
KALLE. Vai niin. Tämäkö nuori mies se äsken sitä myrskyntapaista tulta
piti?
URHO. Niin. Ehkä näittekin hirven. Täältäpäin se tuntui tulevan ja
taitaa olla sama, joka tästä on melkein joka päivä ohi kulkenut.
KALLE. Saattaa niin olla. Mutta eipä me nyt enää olla hirvenlihan
puutteessa. Istu pöytään, nuori mies, niin saat maistaa jo valmista.
URHO. Ohoh! Täällähän näyttääkin olevaan aika kekkerit.
KALLE. Kaksinkertaiset kihlajaiset, jos tietää tahdot.
URHO. Vai kaksinkertaiset! No eipä sitten vähän.
INKERI. Mutta nyt, »hyvä herrasväki», tulee ohjelmaan pieni muutos.
»Kunnioitettavat naiset ja herrat» sallikaa minun esittää teille
alkuperäinen ja ainoa oikea sulhaseni.