Kosken tarina
章节目录
共 94 题- KOSKEN TARINA
- Kolminäytöksinen näytelmä
- KAARLE HALME
- Toinen, korjattu painos (näytelmästä "Herran ääni")
- Seuranäytelmiä N:o 210
- HENKILÖT:
- ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
- LAINA. Ja sitten he —
- LAINA. Eikä! Minunhan jäi kesken —
- VELLAMO. Niinkö? — En ole. Palvelusväki on tietysti —
- VELLAMO. Tämä oli jo melkein valmis —
- ANNI. Ei käynyt. (Menee.)
- VELLAMO (pitkäveteisesti). »Satu.»
- ROUVA VUORENPÄÄ (puoliääneen). Se on sittenkin — aivan varmaan —
- VELLAMO. Oh! Tuo onneton kuva —
- ROUVA VUORENPÄÄ (vavahtuu). Isäsikö? Ei — Ahdinhan —
- ROUVA VUORENPÄÄ. Sinussa heräsi äsken eräs ajatus — epäilys — minuun —
- Kihlajaiset — häät — heittäytyivät ulvahtavana laineena kaiken yli —
- ROUVA VUORENPÄÄ (hermostuneesti). Olen aina aavistanut — minä pelkään —
- ROUVA VUORENPÄÄ. Mutta sinun uusi atelieesihan —
- ROUVA VUORENPÄÄ. Ei, ei! Siellä oli myöskin harmaa — vanha mies —
- ANNI. Minä jo sanoin — mutta hän ei —
- YÖVARTIJA VARIS. Minulla on sellainen käsitys päihtymisestä, että —
- ROUVA VUORENPÄÄ. Menkää nyt, rakas yövartija — ainakin tällä kertaa —
- YÖVARTIJA VARIS. Huomisesta on minulla sellainen käsitys —
- ANNI. Kyllä. (Menee.)
- AHTI (heittäytyy istumaan). Lienee jotakin tärkeätä uuden —
- AHTI. Hm? (Menee alas.)
- VELLAMO (istuu pöydän luo). Tuosta atelieesta minä tahtoisin —
- AHTI. Taiteellinen? Minäkö? Pyh! (Nauraa.)
- VELLAMO (puoliääneen). Ei kahta vastakkaista — ainoastaan puolikas —
- VELLAMO. Niin tosiaankin — hovineuvos —
- AHTI. Mutta, herra hovineuvos —
- VELLAMO (sulkiessaan ovea). Se on vain pieni harjoitelma, puolivalmis —
- VELLAMO. Niin tosiaankin — syksyllä —
- HOVINEUVOS KARILA. Minäkin olen aikonut —
- VELLAMO (ihastuneena). Sinäkö, eno! Sepä hauskaa —
- AHTI. Olenhan tarjonnut osani herra hovineuvoksen ostettavaksi, ja —
- AHTI. Saammehan nähdä! (Menee.)
- VELLAMO. Hovineuvos Karila on kyllä täällä ja ehkä veljenikin vielä —
- OUTO MIES. Niin — niinpä kai —
- OUTO MIES. Jos teitä huvittaa — mutta ettehän tiedä keneltä —
- OUTO MIES. En uskonut, että minun nimeni —
- ROUVA VUORENPÄÄ. Hän oli — oli — (Ei saa ääntä.)
- TOINEN NÄYTÖS.
- HOVINEUVOS KARILA. Elämä ei lahjoita —
- SVANTE ALHORANTA. Minä toimin sellaisten lakien mukaan —
- ROUVA VUORENPÄÄ. Syyttääkö? En! Minä olen vain rakastanut —
- SVANTE ALHORANTA. Niin — silloista. (Äänettömyys.)
- ROUVA VUORENPÄÄ. Vellamo kävi eilen kuulemassa sinun esitelmiäsi —
- SVANTE ALHORANTA. Niin. —
- VELLAMO (hajamielisenä). Minun pitää ensin — (Aikoo oikealle.)
- VELLAMO (pysähtyy). Anteeksi! — En minä sitä —. Minä en — tiedä —
- VELLAMO. Jos minulla vain — (Hakee taskustaan.)
- VELLAMO. Menkää nyt, hyvä yövartija, jos —
- YÖVARTIJA VARIS. Ostin Lainalle kengät —
- VELLAMO. Te valhettelette, yövartija —
- VELLAMO. Minä juuri kerroin näille herroille —
- SVANTE ALHORANTA. Olen koettanut valmistella mielipiteitä —
- VELLAMO (korjatakseen Ahdin epäkohteliaisuutta). Istukaa, hyvät herrat —
- AHTI. Miksi ei kukaan soita konttorista —? (Juoksee vasemmalle.)
- ROUVA VUORENPÄÄ. Minä kuulen aivan kuin meren aaltojen —
- ROUVA VUORENPÄÄ. Odota nyt — Ahti on telefoonissa! (Anni tulee.)
- ROUVA VUORENPÄÄ (seisoo jäykistyneenä paikallaan). Minun rikokseni —
- HOVINEUVOS KARILA (puoliääneen). »Kuulkaa, kuinka haudat huutavat!»
- KOLMAS NÄYTÖS.
- VELLAMO. He seisovat äänettöminä uponneitten ympärillä. ( Äänettömyys.)
- ROUVA VUORENPÄÄ. Eikä minun käteni ulottunut sitä lieventämään —
- VELLAMO. He näyttävät kuuntelevan — joku puhuu siellä —
- VELLAMO. Minusta tuntuu siltä —
- VELLAMO. Oraat tekevät terää — (Valtava riemuhuuto kuuluu vasemmalta.)
- VELLAMO. Kyllä äiti! Puolitankoon. (Ottaa lipun eräältä pöydältä.)
- VELLAMO. Oh, en tiedä vielä! —
- SVANTE ALHORANTA. Vai niin! Sitten ehkä —
- SVANTE ALHORANTA. Minun erikoisalani on koneinsinöörin —
- SVANTE ALHORANTA. No, sitten — (Nousee.)
- AHTI (hillityllä raivolla). Hm! — Teillä on voimakas kynä —
- SVANTE ALHORANTA (hymyilee). Niistä tuskin voi päättää —
- SVANTE ALHORANTA (nousee). Minä —
- VELLAMO. Viettelys! Kiiltävän valkoinen —
- SVANTE ALHORANTA. Saanko nähdä —? (Menee katsomaan kuvaa.)
- SVANTE ALHORANTA. Minä en ymmärrä —
- VELLAMO. Vai niin! Hyvä on! Kiitos vain! (Anni menee oikealle.)
- SVANTE ALHORANTA. Minä sanoin jotakin hyvin kömpelöä —
- VELLAMO. Sitten —
- SVANTE ALHORANTA. Teidän isänne kanssa —
- YÖVARTIJA VARIS. Minä seurasin häntä tänne — salaa. Minä tahdoin nähdä —
- SVANTE ALHORANTA. Älkää tuhlatko sanoja! Jos almuja tahdotte, niin —
- VELLAMO. Te mainitsitte insinöörin —
- YÖVARTIJA VARIS. Lautta —! (Syöksyy ulos oikealle.)
- SVANTE ALHORANTA (rauhoittaen). Virta on vienyt — köysi on katkennut —
- YÖVARTIJA VARIS. Minä yritän uiden — ja huudan koko tien —
- VELLAMO. Yövartija ui nopeasti — he huomaavat. —
- SVANTE ALHORANTA. Niin — murtunut —