VELLAMO. Sitä en tunnekaan, mutta minä tunnen teidät.
OUTO MIES. Minutko? — Hm! Sanokaa sitten äidillenne tervehdys — Svante
Alhorannalta.
VELLAMO (hämmentyneenä). Tekö olette »Kansan äänen» uusi toimittaja?
SVANTE ALHORANTA. Minä. — Näkemiin — Vellamo! (Kääntyy, mennäkseen
pois, mutta pysähtyy äkkiä, kun Rouva Vuorenpää samassa astuu sisään
vasemmalta ja joutuu seisomaan vastatusten Alhorannan kanssa. Svante
Alhoranta, hetkisen seisahduksen jälkeen, kumartaa ja menee.)
VELLAMO. Minä tunsin hänet, äiti! (Rouva Vuorenpää vaipuu hiljaa
istumaan viereiselle tuolille. Vellamo rientää hänen luokseen ja
polvistuu hänen viereensä.) Minä tunsin hänet!