AHTI. Vai niin? (Kohteliaammin.) Anteeksi, että en tietänyt sitä!
Hm! Niin — minä aioin vain sanoa, että aivan perätysten on sattunut
lakkoja juuri tällä alalla. Enkä sitä erityisesti ihmettelekään.
Minä olen persoonallisesti sitä mieltä, että palkkaussuhteissa
sietäisi — pitäisi tehdä muutoksia. Samaan suuntaan on lausuttu
myöskin yhdistyksessämme — tiedättehän — hm! — Mutta sitä ei ole voitu
toteuttaa. Ulkomainen kilpailu on meidän määrääjämme. — Luuletteko,
herra — herra insinööri, että vielä on tulossa jokin lakko?
SVANTE ALHORANTA. Siinä suhteessa en voi luulla mitään.
AHTI. Minä arvelin, että jos sattumalta — olisitte kuullut. Asema
on nykyään sangen uhkaava. Olisi estettävä sen kärjistyminen. —
Yhdistyksemme on päättänyt ryhtyä työnsulkuun koko linjalla, jos vissi
määrä lakkoja puhkeaa. Tämä — meidän — oli viimeinen siinä määrässä. —
Ymmärrätte kai, minkälaisen hallan koko meidän teollisuutemme kärsii,
jos se joutuu pitkäksi ajaksi pois ulkomaisilta markkinoilta. Sentähden
— koko teollisuuden etua silmällä pitäen — tulin ajatelleeksi — eikö
sellaista suurta onnettomuutta voitaisi estää.
SVANTE ALHORANTA. Ryhtykää keskusteluihin lakkokomitean kanssa!
AHTI. Tyhmien ihmisten kanssa, jotka vain huutavat yhtä ja samaa! Siitä
se ei valkene. — Ei! — Minä ajattelin keskustella teidän kanssanne.
SVANTE ALHORANTA. Minun?
AHTI. Niin.
SVANTE ALHORANTA. Minä en ole valtuutettu. En voi mitään keskustella.
Korkeintaan voin ilmoittaa lakkokomitealle, että haluatte puhutella
heitä.
AHTI. Ei, ei! Sitä en halua.