VELLAMO. Ei, ei, ei! Te ette nähnyt hänen silmiään!
SVANTE ALHORANTA. Rauhoittukaa, Vellamo! Onhan kansa tuolla rannalla. —
(Menee vasemman ikkunan luo. Torvilla soitetaan surumarssia.)
VELLAMO (menee myös ikkunan luo). He lähtevät poispäin — eivät näe —
eivät kuule — kohina ja soitto —
YÖVARTIJA VARIS (tulee sisään). Köysi on katkaistu — puukolla katkaistu
— lautta mennyt —
VELLAMO. Minä tiesin sen — minä tiesin sen! (Juoksee paadelle,
heiluttaa hattuaan.)
YÖVARTIJA VARIS. Älkää pelätkö! Luukut eivät aukaisematta aukea!
Olenhan minä täällä —
SVANTE ALHORANTA (yövartijalle). Mutta jos hän huomaa, että te ette ole
niskasululla —
YÖVARTIJA VARIS. Huudetaan kansaa!
SVANTE ALHORANTA. He eivät kuule. He ovat lähdössä! Eikä se mitään
auttaisi. Hän voi ehtiä ennen.
YÖVARTIJA VARIS (nopeasti vasemman ikkunan luo). Virta on kapea ja
heikko — minä vien sanan —
SVANTE ALHORANTA. Miten?