HOVINEUVOS KARILA. Sitten — Margareta. — (Tarjoo käsivartensa rouva
Vuorenpäälle.)
ROUVA VUORENPÄÄ (kääntyy ovessa). Minä tahdon nähdä Vellamon lipun
liehuvan —. (Katselee mennessään koskea. Vellamo seuraa oven
ulkopuolelle näkymättömiin. Ahti kävelee tylyn näköisenä ympäri
huonetta. Riemuhuutoja kuuluu taas. Ahti juoksee vasemmanpuolisen
ikkunan luo. Hänestä uhkuu vihaa, hän työntää tarmokkaasti kädet
taskuihin, ja vartalo jännittyy. Vellamon nähdään vetävän lippua ylös.
Tulee sitten sisään.)
AHTI. Kuuletko, kuinka tuo karja möyryää tuolla —?
VELLAMO. Ahti!
AHTI. Niin, niin! Sinä olet heidän puolellaan, sinä! Sen kyllä olen
huomannut. Kaikki, mitä he tekevät, on tietysti kaunista, esteettistä —
VELLAMO. Minä en ollenkaan ajattele heitä siltä kannalta.
AHTI. Miten sitten? Voitko selittää tuon hävyttömän ulvomisen —
kuolleitten ääressä?
VELLAMO. Tuskin — sinulle.
AHTI (terävästi). Niinkö? Et minulle? Miksi et?
VELLAMO. Sinä et sitä ymmärtäisi.
AHTI. Onko se niin peräti järjetöntä?
VELLAMO. He eivät näe siellä kuolemaa. He näkevät elämän. (Ahti
hymähtää ylenkatseellisesti.) Sanoinhan, että sinä et sitä ymmärrä.
AHTI (pysähtyy uhkaavana Vellamon eteen). Yhden asian minä varmasti
ymmärrän.
VELLAMO. Minkä sitten?
AHTI. Että sinä olet narri! Sinä, äitisi ja tuo hupsu kaivonkatsoja!
Narreja kaikki! — Muut tekevät teille kultaa! Te saatte monta kymmentä
tuhatta vuotuisia tuloja, joista teillä ei ole muuta vaivaa kuin nimen
kirjoittaminen rahoja nostaessa — mutta —
VELLAMO. Niin — me olemme narreja!
AHTI (kohottaa ääntään). — Mutta se on teidän mielestänne epämukavaa —
menettämisestä on liian paljon vaivaa — tuloja pitää vähentää, heittää
hukkaan — tuolle päättömälle laumalle —
VELLAMO. Ei vähentää! Kaikesta on päästävä!
AHTI (hämmästyy). Mitä? — Mitä sinä ajattelet?
VELLAMO. Älä kysele minulta! En minä osaa nyt vastata. — (Pyyhkii
otsaansa.) Minä kyllä selitän sitten myöhemmin! On tapahtunut niin
paljon —
AHTI. Minä en tahdo tietää mitään sinun tapahtumistasi. Ne eivät
ole minkään arvoisia. Mutta sinun omaisuutesi on jonkun arvoinen! —
Hovineuvos mainitsi, että sinulla on jonkunlaisia aikeita sen suhteen.
Mihin aiot sen panna?