VELLAMO (tulee ajatuksissaan alas ja pysähtyy sille kohdalle, missä
äskettäin luki lehteä; itsekseen). Miljoonat ovat tulossa. Me seisomme
uuden elämänkatsomuksen edessä. (Menee hitaasti perälle ja pysähtyy
katselemaan ulos. Outo mies näkyy hitaasti nousevan kuistin rappuja
ylös ja lähestyvän keskiovea. Vellamo peräytyy, miehen lähetessä, alas
telineen taakse. Outo mies tulee sisään. Hän on tummaverinen, kookas,
täysipartainen ja noin viidenkymmenen ikäinen sekä puettu leuan alle
asti napitettuun, lyhyeen takkiin, pitkään, pehmeään päällysviittaan ja
pehmeään huopahattuun. Hän katselee pitkään ympäri huonetta ja huomaa
viimeksi telineen takana seisovan Vellamon. Nähtyään hänet jää outo
hetkeksi tuijottamaan häneen. Ottaa vihdoin hatun päästään ja kumartaa
lievästi. Vellamo kumartaa vaistomaisesti arasti ja kunnioittavasti.)
OUTO MIES (lämpimästi). Anteeksi, neiti! Minun teki mieleni — nähdä
— miltä täällä sisällä näyttää. — Luulin muuten tapaavani täällä —
tehtaan omistajia. Kävellessäni tuolla puistossa — näin heidän tulevan
tänne.