VELLAMO. Odotapa hiukan! (Menee Lainan luo.) Koetahan katsoa tuonne
katonrajaan! Hetkinen vain! — Noin! — Joko Laina-pikkua alkaa väsyttää?
LAINA. Ei vielä.
VELLAMO. Vieläkös! — Eihän Laina toki vielä —! Kohta saammekin työmme
valmiiksi. (Menee takaisin telineen luo.) Nyt olemme aivan hiljaa —
pikkuruisen hetken vain! — Yksi ainut viiva — korkeintaan pari — viisi
sekuntia — silmänräpäys enää! — Odotahan! — Katsotaanpas ensin! —
Mainiota! — Nyt Laina-tytti saa taas istua vapaammin. Sillä lailla! —
No, kumman tehtävä on tällä kertaa sadun kertominen? Onko minun vuoroni?