ROUVA VUORENPÄÄ. Minä tein taas suuren rikoksen, antaessani hänelle
rahaa. — Oh, tätä kurjuutta! Tätä inhoittavaa kurjuutta!
VELLAMO. Onko hän ennenkin — käyttäytynyt noin törkeästi? Hänhän
uhkaili —
ROUVA VUORENPÄÄ. On kehittynyt tietysti yhä julkeammaksi. — Häneltä
nähtävästi voi odottaa jo mitä tahansa. — Ja nyt — kun minä tiedän
varmaan mistä syystä hän —
AHTI (tulee vasemmalta). No —? (Katselee ympärilleen.) Eikö hän vielä
ole tullutkaan? (Rouva Vuorenpää tuijottaa Ahtia melkein kammoksuen.
Ahti nyökäyttää tervehdykseksi.)
VELLAMO. Kenen olisi pitänyt tulla?
AHTI. Enkö sitten —? Unohdin kai äsken sanoa, että hovineuvos Karila
soitti kaupungista —
ROUVA VUORENPÄÄ (koettaa tyynnyttää itseään). Onko eno uskaltanut ulos
tällaisella ilmalla?