AHTI (heittäytyy sohvaan). Tosiaan! Niin minäkin. — Olisiko mielesi
paha, jos atelieesi rakentaminen keskeytyisi — joksikin aikaa?
VELLAMO. Keskeytyisi? Mitä tarkoitat?
AHTI. Työn lopettamista minä tarkoitan.
VELLAMO. Minkätähden? Onko äiti ehkä —?
AHTI. Äiti? Mitä äidillä olisi tämän asian kanssa tekemistä? — Työväkeä
vain pitäisi vähän — no, se ei kuulu tähän -. Mitä arvelet?
VELLAMO. Voisiko rakennusta käyttää joksikin muuksi, jos —?
AHTI. Mitä?
VELLAMO. Jos minä en sitä tarvitsisikaan?
AHTI. Niinkö?
VELLAMO. Olen ajatellut asettua kaupunkiin asumaan.
AHTI. Kaupunkiin? — Mitä järkeä siinä olisi? Tämähän on melkein
kaupungissa. Tuskin neljännestunnin matka.
VELLAMO. Johonkin toiseen kaupunkiin. Pääkaupunkiin esimerkiksi.
AHTI. Vai niin?
VELLAMO. Niin. Mutta Uhmasaaren paviljonkia voin sentään vielä tarvita.
— Paneta siis parempi vetoköysi uomaan, ettei virta vie lauttaa
mukanaan!
AHTI (nousee). Olihan se oikeastaan hassua! Minua onkin jo alkanut
hävettää koko homma. Ruveta syytämään rahoja taiteellisiin yrityksiin!
VELLAMO. Sinä et ole juuri erittäin taiteellinen!