YÖVARTIJA VARIS (kiivaasti). Ei, ei! Ei almuja! (Vähän nolostuen.)
Te ette sitä ymmärrä — mutta minulla on nyt sellainen käsitys.
(Koruttomasti.) Tämä tuli kuin ukkosenilma minun niskaani. Kaikki
samoille markkinoille. — Tuolla he nyt makaavat kolme. Minä seisoin
rantaäyräällä ja katselin. Minä en uskaltanut mennä kansan joukkoon.
Minun mielestäni he olivat kaikki sydämen ihmisiä — ja kun minun
sydämettömyyteni oli syynä kaikkeen — niin — niin minä vain katselin
kaukaa — ja kuuntelin. — Minä sain sellaisen käsityksen, että nuo
vainajat olivat kaikkien hyväntekijöitä. Heidän kuolemansa synnytti
katkeran kiihkon ja kiihko synnytti lakon — rohkaisi epäröivät mielet.
Heille pidettiin kauniita puheita — heille juhlittiin..- He olivat
uskaltaneet silloin kun muut epäilivät ja pelkäsivät. — Heitä pidettiin
sankareina ja riemuittiin. Minä en sitä oikein ymmärtänyt — mutta se
vaikutti kovin lujasti — minä itkin. Muut huusivat riemuhuutoja — minä
vain itkin. — Mutta eihän minun tätä pitänyt — enhän minä sitä varten
tullut —