KOLLEEGA RÖRLUND. -- niin olette syytön. Rakentakaa Te vaan huoletta
rautatietänne.
KONSULI BERNICK. Niin, mutta nyt esitän aivan erikoisen tapauksen.
Oletan, että on porattu johonkin vaaralliseen vuoren paikkaan reikä ja
siihen ladattu panos, joka on laukaistava; mutta ellei tätä panosta
laukaista, ei rautatiestä tule mitään. Oletan: insinööri tietää, että
se vie hengen siltä mieheltä, jonka on panos sytytettävä; mutta
sytyttää se täytyy, ja insinöörin velvollisuus on lähettää joku työmies
sitä tekemään.
KOLLEEGA RÖRLUND. Hm --
KONSULI BERNICK. Arvaan, mitä siihen voisitte sanoa. Että olisi suurta,
jos insinööri itse ottaisi sytyttimen ja menisi ja sytyttäisi panoksen.
Mutta sellaista ei yleensä tehdä. Hänen täytyy siis uhrata joku
työmiehistä.
KOLLEEGA RÖRLUND. Sitä ei mikään insinööri koskaan meillä tekisi.
KONSULI BERNICK. Minkään insinöörin päähän suurissa maissa ei
pälkähtäisi tehdä sellaista.
KOLLEEGA RÖRLUND. Suurissa maissa? Ei, sen kyllä uskon. Noissa
turmeltuneissa ja tunnottomissa yhteiskunnissa --
KONSULI BERNICK. Oh, niissä yhteiskunnissa on yhtä ja toista hyvääkin.
KOLLEEGA RÖRLUND. Ja Te voitte sanoa niin, Te, joka itse --?
KOLLEEGA RÖRLUND. Suurissa yhteiskunnissa on toki tilaa toimia
hyödyllisten yritysten hyväksi; siellä uskalletaan uhrata jotakin
suurelle asialle; mutta täällä kiedotaan ihminen kaikenlaisiin
vähäpätöisiin huomioonottoihin ja arveluksiin.
KOLLEEGA RÖRLUND. Onko ihmishenki mikään vähäpätöinen huomioon
otettava?
KONSULI BERNICK. Kun tuo ihmishenki on tuhansien onnen uhkana.
KOLLEEGA RÖRLUND. Mutta Tehän esitätte aivan mahdottomia tapauksia,
herra konsuli! Minä en ollenkaan Teitä ymmärrä tänään. Ja lisäksi Te
viittaatte noihin suuriin yhteiskuntiin. Niin, siinä maailmassa, --
mitä arvoa on ihmishengellä siellä? Siellä tehdään laskelmia
ihmishengellä kuin pääomilla. Mutta _me_ seisomme toki aivan toisella
moraalisella perustalla, arvelen. Katsokaa meidän kunniallista
laivanvarustaja-säätyämme! Mainitkaa yksikin ainoa meikäläinen
laivanvarustaja, joka kurjan liikevoiton tähden uhraisi yhdenkään
ihmishengen! Ja ajatelkaa sitten noitten suurten yhteiskuntain konnia,
jotka oman etunsa tähden lähettävät matkaan yhden kulkuun kelvottoman
laivan toisensa jälkeen --
KONSULI BERNICK. Minä en puhu kulkuun kelvottomista laivoista!
KOLLEEGA RÖRLUND. Mutta minä puhun, herra konsuli.
KONSULI BERNICK. Niin, mutta mitä varten? Eihän se kuulu asiaan. -- Oh,
näitä pieniä arkamaisia arveluita! Jos joku meikäläinen kenraali veisi
miehensä kuulasateeseen ja ne kaatuisivat häneltä, niin hän viettäisi
unettomia öitä sen jälkeen. Niin ei ole muualla. Kuulisittepa, mitä tuo
tuolla sisällä kertoo --
KOLLEEGA RÖRLUND. Tuo? Kuka? Se amerikalainenko --?