KOLLEEGA RÖRLUND. Hän on siis tuolla? Ja sitä ette ilmoittanut minulle.
Minä heti --
KONSULI BERNICK. Siitä ei ole hyötyä. Te ette häneen pysty.
KOLLEEGA RÖRLUND. Senpähän saamme nähdä. No, tuossa hän nyt tulee.
(_Juhani Tönnesen_ tulee takimmaisesta huoneesta vasemmalta.)
JUHANI TÖNNESEN (puhuu taakseen avonaisesta ovesta). Niin, niin, Dina,
vaikkapa vaan; mutta minä en luovu Teistä kuitenkaan. Minä tulen
takaisin ja silloin täytyy väliemme muuttua jälleen hyviksi.
KOLLEEGA RÖRLUND. Luvallanne, mitä Te noilla sanoillanne tarkoitatte?
Mitä Te oikein tahdotte?
JUHANI TÖNNESEN. Minä tahdon, että tuo nuori nainen, jolle Te eilen
minua mustasitte, tulee minulle vaimoksi.
KOLLEEGA RÖRLUND. Teille --? Ja Te voitte kuvitella, että --?
JUHANI TÖNNESEN. Minä tahdon hänet vaimokseni.
KOLLEEGA RÖRLUND. No, sittenpä saattekin tietää -- (Menee puoliavoimen
oven luo.) Rouva Bernick, oletteko hyvä ja tulette todistajaksi. -- Ja
Tekin, Martta-neiti. Ja antakaa Dinan tulla tänne. (Näkee _neiti
Hesselin_.) Ah, oletteko Tekin täällä?
NEITI HESSEL (ovella). Pitääkö minunkin tulla?
KOLLEEGA RÖRLUND. Kuka hyvänsä haluaa; kuta useampi, sen parempi.
KONSULI BERNICK. Mikä Teillä on mielessä?
(_Neiti Hessel, rouva Bernick, neiti Bernick, Dina ja
Hilmar Tönnesen_ tulevat huoneesta.)
ROUVA BERNICK. Herra kolleega, minä en ole voinut parhaalla
tahdollanikaan estää Juhania --
KOLLEEGA RÖRLUND. Minä estän hänet, rouva. -- Dina, Te olette
ajattelematon tyttö. Mutta minä en voi moittia siitä juuri Teitä. Te
olette ollut liian kauan täällä ilman sitä moraalista tukikohtaa, joka
pitäisi Teitä yllä. Minä syytän itseäni, etten jo ennen ole hankkinut
Teille sitä tukea.
DINA. Te ette saa nyt puhua!
ROUVA BERNICK. Mutta mitä tämä on?
KOLLEEGA RÖRLUND. Nyt juuri täytyy minun puhua, Dina, vaikka Teidän
käytöksenne eilen ja tänään on tehnyt sen minulle kymmentä kertaa
vaikeammaksi. Mutta väistykööt kaikki arvelukset, kun Te vaan
pelastutte. Te muistatte, mitä lupasin Teille. Te muistatte, mitä
lupasitte vastata, kun minä olin näkevä ajan tulleeksi. Nyt minä en
tohdi enää vitkastella, ja siksi -- (_Juhani Tönnesenille_) tämä nuori
tyttö, jota Te tavoittelette, on minun kihlattuni.
ROUVA BERNICK. Mitä Te sanotte?
KONSULI BERNICK. Dina!
JUHANI TÖNNESEN. Hän! Teidän --?
NEITI BERNICK. Et, ethän ole, Dina!
NEITI HESSEL. Valhetta!
JUHANI TÖNNESEN. Dina, -- puhuuko tuo mies totta?
DINA (lyhyen vaikenemisen jälkeen). Totta.
KOLLEEGA RÖRLUND. Täten ovat toivottavasti kaikki viettelyksen taidot
tehdyt tehottomiksi. Se askel, jonka olen Dinan hyväksi päättänyt
tehdä, saakoon nyt joutua koko yhteiskuntamme tietoon. Minä elän siinä
varmassa toivossa, ettei sitä selitetä väärin. Mutta nyt, hyvät naiset,
arvelen parhaaksi, että viemme Dinan täältä ja koetamme saada hänen
mielensä jälleen rauhaan ja tasapainoon.
ROUVA BERNICK. Niin, tulkaa. Oi Dina, mikä onni sinulle!
(Hän vie _Dinan_ ulos vasemmalle; _kolleega Rörlund_ seuraa heitä.)