KONSULI BERNICK. Kas niin. Eikä luonnollisesti löydetty mitään
moittimisen aihetta?
PROKURISTI KRAP. Herra konsuli, Te tiedätte hyvin, miten tuollaiset
tarkastukset ylimalkaan tapahtuvat, varsinkin telakalla, joka on niin
hyvässä maineessa kuin meidän.
KONSULI BERNICK. Yhdentekevä; me emme siis ole vastuunalaisia.
PROKURISTI KRAP. Herra konsuli, ettekö Te tosiaan huomannut Aunesta,
että --?
KONSULI BERNICK. Aune rauhoitti minut täydellisesti, tietäkää se.
PROKURISTI KRAP. Ja minä taas sanon, että minä olen moraalisesti
vakuutettu, että --
KONSULI BERNICK. Mitä tämä merkitsee, herra Krap? Minä huomaan kyllä,
että Teillä on kaunaa tuota miestä kohtaan; mutta jos aiotte häneen
iskeä, on Teidän valittava parempi tilaisuus. Te tiedätte, miten
tärkeää se on minulle -- tai oikeammin sanoen, laivan isännistölle --
että »Indian Girl» lähtee matkalle huomenna.
PROKURISTI KRAP. Hyvä, hyvä; lähteköön sitten; mutta mitähän pian
saamme kuulla _siitä_ laivasta -- hm!
(_Kauppias Vigeland_ tulee oikealta.)
KAUPPIAS VIGELAND. Nöyrimmästi hyvää päivää, herra konsuli. Onko Teillä
silmänräpäys aikaa?
KONSULI BERNICK. Olkaa hyvä, herra Vigeland.
KAUPPIAS VIGELAND. Niin, minä tahdoin vaan tiedustella, ettekö Tekin
ole sitä mieltä, että »Palmupuun» on lähdettävä huomenna?
KONSULI BERNICK. Sehän on päätetty asia!
KAUPPIAS VIGELAND. Mutta nyt tuli kapteeni luokseni ja ilmoitti, että
on annettu myrskymerkkejä.
PROKURISTI KRAP. Ilmapuntari on kovin laskeutunut tästä aamusta.
KONSULI BERNICK. Niinkö? Onko odotettavissa myrsky?
KAUPPIAS VIGELAND. Ainakin kovia puuskatuulia; mutta ei suinkaan
vastatuulta; päinvastoin --
KONSULI BERNICK. Hm; niin, mitä Te sanotte?
KAUPPIAS VIGELAND. Minä sanon, niinkuin jo sanoin kapteenillekin, että
»Palmupuu» on kaitselmuksen kädessä. Ja sitäpaitsi, onhan matka ensin
ainoastaan Pohjanmeren poikki; ja Englannissahan näiden kuljetettavain
tavarain hinnat ovat niin tavattoman korkeat, että --
KONSULI BERNICK. Niin, meille tulisi nähtävästikin tappio, jos
odottaisimme.
KAUPPIAS VIGELAND. Ja onhan laiva luja ja sitäpaitsi täydestä
vakuutettu. Ei, uskalletumpaa on sen sijaan, jos siitä puhe tulee,
»Indian Girlin» --
KONSULI BERNICK. Mitä Te tarkoitatte?
KAUPPIAS VIGELAND. Sehän lähtee myöskin huomenna.
KONSULI BERNICK. Niin, laivan isännistö on pitänyt sellaista kiirettä,
ja sitäpaitsi --
KAUPPIAS VIGELAND. No, jos _se_ vanha arkku uskaltaa lähteä, -- ja
päällepäätteeksi sellaisen miehistön käsissä, -- niin olisi häpeä, jos
emme me --
KONSULI BERNICK. Hyvä, hyvä. Teillä on varmaankin laivapaperit mukana?
KAUPPIAS VIGELAND. Tässä näin.
KONSULI BERNICK. No niin; pyydän, ehkä menette tuonne sisään herra
Krapin kanssa?
PROKURISTI KRAP. Olkaa hyvä; se on pian tehty.
KAUPPIAS VIGELAND. Kiitos. -- Ja tuloksen heitämme Kaikkivaltiaan
käteen, herra konsuli.
(Hän menee prokuristi Krapin kanssa etummaiseen huoneeseen
vasemmalle. _Kolleega Rörlund_ tulee sisään puutarhan kautta.)
KOLLEEGA RÖRLUND. Kas, oletteko kotona tähän aikaan päivästä, herra
konsuli?
KONSULI BERNICK (ajatuksissaan). Niinkuin näette.
KOLLEEGA RÖRLUND. Niin, minä pistäysin tänne oikeastaan Teidän vaimonne
vuoksi. Arvelin, että hän ehkä kaipaisi lohdutuksen sanoja.
KONSULI BERNICK. Sitä hän kyllä kaipaakin. Mutta _minäkin_ tahtoisin
puhua hiukan Teidän kanssanne.
KOLLEEGA RÖRLUND. Ilolla, herra konsuli. Mutta mikä Teillä on? Tehän
näytätte aivan kalpealta ja tyrmistyneeltä.
KONSULI BERNICK. Minäkö? Vai näytän? Niin, mitenkäpä muuten, --
tällaisena aikana, kun niin paljon kerääntyy huolta? Koko suuri
liikkeeni -- ja sitten tuo rautatie-suunnitelma --. Kuulkaas; sanokaa
minulle eräs asia, herra kolleega; antakaa minun tehdä Teille eräs
kysymys.
KOLLEEGA RÖRLUND. Sangen mielelläni, herra konsuli.
KONSULI BERNICK. Minun päähäni pisti tässä ajatus. Kun juuri on
ryhtymässä sellaiseen suurisuuntaiseen yritykseen, jonka määränä on
edistää tuhansien onnea --. Jos se nyt vaatisi jonkin yksityisen
uhrin --?
KOLLEEGA RÖRLUND. Kuinka Te tarkoitatte?
KONSULI BERNICK. Oletan esimerkiksi, että joku aikoo perustaa suuren
tehtaan. Hän tietää varmasti -- sillä sen on pitkä kokemus hänelle
opettanut -- että ennemmin tai myöhemmin menee tässä tehdasliikkeessä
hukkaan ihmishenkiä.
KOLLEEGA RÖRLUND. Niin, se on liiankin todennäköistä.
KONSULI BERNICK. Tai että joku ryhtyy harjoittamaan kaivosliikettä. Hän
ottaa palvelukseensa sekä perheenisiä että nuorta, elinvoimaista väkeä.
Eikö voi varmuudella sanoa, etteivät kaikki nämä säily siinä hengissä?
KOLLEEGA RÖRLUND. Kyllä, valitettavasti on asia niin.
KONSULI BERNICK. No niin. Sellainen mies tietää siis jo edeltäkäsin,
että yritys, jonka hän aikoo toteuttaa, epäilemättäkin kerran maksaa
ihmishenkiä. Mutta tuo yritys on yleishyödyllinen; joka ihmishengen
sijaan, minkä se maksaa, edistää se epäilemättäkin satojen onnea.
KOLLEEGA RÖRLUND. Ahaa, Te ajattelette rautatietä, -- kaikkia noita
vaarallisia kaivannoita ja vuoren louhimisia ja muuta sellaista --
KONSULI BERNICK. Niin; niin kyllä; minä ajattelen rautatietä. Ja
sitäpaitsi, -- rautatiehän saa syntymään sekä tehtaita että
kaivosliikettä. Mutta eikö Teistä sittenkin --?
KOLLEEGA RÖRLUND. Rakas herra konsuli, Teillä on melkein liian herkkä
omatunto. Minun mielestäni, kun Te jätätte asian kaitselmuksen
huomaan --