KONSULI BERNICK. Nykyisessä asemassaan ovat nuo tilat suorastaan
arvottomat hajallaan asuville omistajilleen; he möivät ne siis
verrattain halvalla. Jos he olisivat odottaneet siksi, kunnes kysymys
sivuradasta tuli pohdittavaksi, olisivat he vaatineet hävyttömiä
hintoja.
NEITI HESSEL. Hyvä, hyvä; mutta entä sitten?
KONSULI BERNICK. Nyt seuraa seikka, jota voi selittää eri tavoilla, --
seikka, jonka mies meidän yhteiskunnassamme voi tehdä ainoastaan
silloin, kun hänellä on tahraton ja kunnioitettu nimi tukenaan.
NEITI HESSEL. No niin?
KONSULI BERNICK. Minä olen ostanut kaikki ne tilat.
NEITI HESSEL. Sinä?
JUHANI TÖNNESEN. Itsellesi?
KONSULI BERNICK. Itselleni. Jos sivurata saadaan aikaan, olen
miljonääri; jos sitä ei saada aikaan, joudun vararikkoon.
NEITI HESSEL. Tuo on uskaliasta, Karsten.
KONSULI BERNICK. Minä olen pannut koko omaisuuteni tähän peliin.
NEITI HESSEL. Minä en tarkoita omaisuutta; mutta kun tulee ilmi,
että --
KONSULI BERNICK. Niin, siinä onkin ydinkohta. Sen tahrattoman nimen
avulla, joka minulla tähän saakka on ollut, saatan minä ottaa tämän
asian hartioilleni, kantaa ja edistää sitä ja sanoa kansalaisilleni:
katsokaa, tämän minä olen uskaltanut yhteiskunnan hyväksi.
NEITI HESSEL. Yhteiskunnanko?
KONSULI BERNICK. Niin; ja _kukaan_ ei ole epäilevä tarkoituksiani.
NEITI HESSEL. Onhan täällä toki miehiä, jotka ovat menetelleet
suoremmin kuin sinä, ilman taka-ajatuksia, ilman sivutarkoituksia.
KONSULI BERNICK. Kuka?
NEITI HESSEL. Tietysti Rummel ja Sandstad ja Vigeland.
KONSULI BERNICK. Saadakseni heidät puolelleni oli minun pakko uskoa
asia heille.
NEITI HESSEL. Ja sitten?
KONSULI BERNICK. He vaativat minulta itselleen viidennen osan voitosta.
NEITI HESSEL. Ah. näitä yhteiskunnan pylväitä!
KONSULI BERNICK. Ja eikö se ole juuri yhteiskunta itse, joka pakottaa
meitä mutkateille? Miten täällä olisi käynyt, jos minä en olisi
toiminut salassa? Kaikki olisivat rynnänneet siihen yritykseen,
jaelleet keskenään, hajoittaneet, sekoittaneet ja hutiloineet koko
homman. Tässä kaupungissa ei ole ainoaakaan miestä, paitsi minä, joka
ymmärtää johtaa niin laajaa liikettä kuin tästä tulee; näillä main on
ylimalkaan ainoastaan ulkomaalaisilla kykyä suuriin liikehommiin. Siksi
minut omatuntoni tässä suhteessa vapauttaa. Ainoastaan minun käsissäni
voi näistä maatiloista tulla pysyvää siunausta niille monille, joille
ne tuottavat leipää.
NEITI HESSEL. Siinä minä uskon sinun olevan oikeassa, Karsten.
JUHANI TÖNNESEN. Mutta minä en noita monia tunne, ja minun elämäni onni
on vaarassa.
KONSULI BERNICK. Myöskin sinun synnyinseutusi onni on vaarassa. Jos
tulee ilmi seikkoja, jotka luovat varjoa minun entiseen elämääni, niin
karkaavat vastustajani yhdistetyin voimin kimppuuni. Nuoruuden
mielettömyyksiä ei meidän yhteiskunnassamme pestä koskaan pois. Tullaan
tutkimaan koko minun elämäni sen jälkeen, kaivetaan esiin tuhansia
pikkutapahtumia, tulkitaan ja selitellään niitä tuon ilmitulleen
valossa; minut muserretaan huhujen ja panettelujen painon alle.
Rautatie-asiasta täytyy minun vetäytyä syrjään; ja jos minä otan siitä
käteni, niin se kukistuu, ja minä olen samalla kertaa sekä vararikkoon
joutunut että kansalaisena kuollut.
NEITI HESSEL. Juhani, nyt, kun olet tämän kuullut, täytyy sinun
matkustaa pois ja vaieta.
KONSULI BERNICK. Niin, niin, Juhani, sinun täytyy!
JUHANI TÖNNESEN. Kyllä, minä matkustan ja vaikenen; mutta minä tulen
takaisin, ja silloin minä puhun.
KONSULI BERNICK. Jää sinne, Juhani; vaikene, ja minä olen halukas
antamaan sinulle osan --
JUHANI TÖNNESEN. Pidä rahasi, mutta anna minulle minun nimeni ja
kunniani takaisin.
KONSULI BERNICK. Ja uhraa omani!
JUHANI TÖNNESEN. Sinä ja yhteiskuntasi saatte pitää itse huolen, miten
siitä selviätte. Minun täytyy ja minä tahdon ja minä voitan Dinan
omakseni. Siksi matkustan minä jo huomenna yli meren »Indian Girlillä».