NEITI HESSEL. Minä ajattelen ennen kaikkea pojan onnea. Sillä auttaa
häntä, se minun täytyy; itse hän ei ole liioin etevä näissä asioissa;
nuoriin tyttöihin ja naisväkeen ei hänellä ole ollut koskaan silmää.
ROUVA BERNICK. Hänelläkö? Juhanilla! Minun mielestäni meillä päin
vastoin on siitä sangen surulliset todistukset --
NEITI HESSEL. Ah, helkuttiin nuo vanhat, tuhmat jutut! Missä on
Bernick? Minä tahdon puhua hänen kanssaan.
ROUVA BERNICK. Sinä et sitä tee!
NEITI HESSEL. Mutta minä _teen_. Jos poika pitää Dinasta, -- ja Dina
hänestä, -- niin täytyy heidän saada toisensa! Onhan Bernick niin
älykäs mies; hän keksiköön jonkin keinon --
ROUVA BERNICK. Ja sinä luulet, että tällaisia amerikalaisia
sopimattomuuksia kärsittäisiin täällä --