NEITI HESSEL. Kuules, Juhani, oletko sinä oikein katsellut tuota Dinaa?
JUHANI TÖNNESEN. Ehkä.
NEITI HESSEL. No, katselisit häntä vielä oikein kaupan päälle, poika.
_Siinä_ olisi jotain _sinulle_!
ROUVA BERNICK. Mutta -- Lona!
JUHANI TÖNNESEN. Jotain minulle?
NEITI HESSEL. Niin, katsomista, tarkoitan. Mene nyt!
JUHANI TÖNNESEN. Kyllä menen, oikein mielelläni. (Lähtee alas
puutarhaan.)
ROUVA BERNICK. Lona, minä olen aivan ymmällä sinusta. Sinä et voi
mitenkään tarkoittaa täyttä totta.
NEITI HESSEL. Kautta sieluni, sitä tarkoitan. Eikö Dina ole terve ja
puhdas ja vilpitön? Siinä juuri on Juhanille sopiva vaimo. Juuri
sellaista hän tarvitsee siellä meren takana; se on toista kuin vanha
sisarpuoli.