NEITI BERNICK. Se ei ole hukattu. Mutta sinä tulit liian myöhään.
Juhani.
JUHANI TÖNNESEN. Martta, -- jos minä saisin sanoa sinulle --. No, anna
minun ainakin kiittää sinua uskollisesta ystävyydestäsi.
NEITI BERNICK (hymyilee raskasmielisesti). Hm --. Niin, nyt siis olemme
puhuneet selväksi asian, Juhani. Hst; tuolta tulee joku. Hyvästi; minä
en voi nyt -- (Hän poistuu vasemmalle takimmaisesta ovesta. _Neiti
Hessel_ tulee puutarhasta ja hänen perästään _rouva Bernick_.)
ROUVA BERNICK (huudahtaa puutarhassa). Mutta Jumalan tähden, Lona, mitä
sinä ajattelet!
NEITI HESSEL. Anna minun se tehdä, sanon minä; minä tahdon ja minun
täytyy puhua hänen kanssaan.
ROUVA BERNICK. Mutta sehän olisi pahin skandaali! Voi, Juhani, vieläkö
sinä olet täällä?
NEITI HESSEL. Ulos, poika; älä ummehdu täällä sisäilmassa; mene
puutarhaan Dinan kanssa pakinoimaan.
JUHANI TÖNNESEN. Niin, sitä minä juuri aioin.