JUHANI TÖNNESEN. Mitä tarkoitat?
NEITI BERNICK. Oi, en mitään.
JUHANI TÖNNESEN. Sinä et näytä liioin ihastuneen tulostani.
NEITI BERNICK. Minä olen odottanut niin kauan, Juhani, _liian_ kauan.
JUHANI TÖNNESEN. Odottanut? Että tulisin?
NEITI BERNICK. Niin.
JUHANI TÖNNESEN. Ja mitä varten minun olisi mielestäsi pitänyt tulla?
NEITI BERNICK. Sovittamaan, mitä olet rikkonut.
JUHANI TÖNNESEN. Minäkö?
NEITI BERNICK. Oletko unohtanut, että eräs nainen kuoli puutteeseen ja
häpeään sinun tähtesi? Oletko unohtanut, että sinun tähtesi katkeroitui
kasvavan lapsen kaunein ikä?
JUHANI TÖNNESEN. Ja tämä minun pitää kuulla sinun suustasi? Martta,
eikö sitten veljesi ole milloinkaan --?
NEITI BERNICK. Mitä hänestä?
JUHANI TÖNNESEN. Eikö hän ole milloinkaan --; no niin, tarkoitan, eikö
hän milloinkaan ole edes sanalla puolustanut minua?
NEITI BERNICK. Ah, Juhani, tunnethan sinä Karstenin ankarat
periaatteet.
JUHANI TÖNNESEN. -- Hm --, kyllä, kylläpä niin; tottahan tunnen vanhan
ystäväni Karstenin ankarat periaatteet. -- Mutta, tämähän on --! No
niin. Minä puhelin äsken hänen kanssaan. Minusta hän näytti kelpolailla
muuttuneen.
NEITI BERNICK. Kuinka sinä voit sanoa niin? Karsten on aina ollut
erinomainen mies.
JUHANI TÖNNESEN. No, en minä juuri sitä tarkoittanut; mutta olkoon
menneeksi. -- Hm; nyt minä siis huomaan, missä valossa sinä olet minut
nähnyt; tuhlaajapojan kotiinpalaamista sinä olet odottanut.
NEITI BERNICK. Kuule, Juhani, minä sanon sinulle, millaisessa valossa
sinut olen nähnyt. (Viittaa alas puutarhaan.) Näetkö tuon tytön, joka
leikkii tuolla ruohistossa Olavin kanssa? Se on Dina. Muistatko sen
sekavan kirjeen, jonka kirjoitit minulle silloin, kun läksit täältä?
Sinä kirjoitit, että minun piti luottaa sinuun. Minä olen luottanut
sinuun, Juhani. Kaikki se paha, josta täällä perästäpäin huhu kertoi,
lienee tapahtunut hairahduksesta, ajattelemattasi, harkitsematta --
JUHANI TÖNNESEN. Mitä tarkoitat?
NEITI BERNICK. Oi, kyllä sinä ymmärrät minua; ei sanaa siitä enää.
Mutta poishan sinun täytyi päästä, alkaa alusta -- alkaa uutta elämää.
Katso, Juhani, minä olen ollut täällä sinulle viransijainen, minä,
vanha leikkitoverisi. Ne velvollisuudet, joita sinä et muistanut tai
joita et voinut valvoa täällä, niistä olen minä pitänyt huolen
puolestasi. Minä sanon sen sinulle, ettei sinun edes _siitä_ tarvitsisi
itseäsi soimata. Tuolle vääryyttä kärsineelle lapselle olen minä ollut
äitinä, olen kasvattanut häntä niin hyvin kuin voin --