HILMAR TÖNNESEN. Uh!
NEITI HESSEL. -- ja tyhjät ne myöskin olivat.
HILMAR TÖNNESEN. Tyhjät? Ei, nyt minun täytyy sanoa --!
NEITI HESSEL. Mitä sinun täytyy sanoa?
KONSULI BERNICK. Hm!
HILMAR TÖNNESEN. Nyt minun täytyy sanoa -- uh --!
(Menee ulos puutarha-portaille.)
NEITI HESSEL. Mikä tuolle nyt tuli?
KONSULI BERNICK. Oh, älä huoli hänestä, hän on nykyään hiukan
hermostunut. Mutta etkö tahdo katsella vähän puutarhaakin? Tuolla
alhaallahan sinä et vielä ole käynyt ja minulla on nyt juuri tunti
joutoaikaa.
NEITI HESSEL. Kyllä, sen teen mielelläni; arvaattehan, että sangen
usein olen ollut ajatuksissani tuolla puutarhassa luonanne.
ROUVA BERNICK. Sielläkin on tehty suuria muutoksia, saat nähdä.
(_Konsuli, hänen vaimonsa_ ja_ neiti Hessel_ menevät alas
puutarhaan, jossa heitä näkyy tuontuostakin seuraavan
keskustelun aikana.)
OLAVI (puutarhaovella). Hilmar-eno, arvaappas, mitä Juhani-eno kysyi
minulta? Hän kysyi, tahtoisinko lähteä hänen kanssaan Amerikaan.