KONSULI BERNICK. Ylihuomenna, kuuletteko; samalla aikaa kuin meidän
omakin laivamme; ei tuntiakaan myöhemmin. Minulla on hyvät syyt
jouduttaa sitä asiaa. Oletteko lukenut tämän aamun lehteä? No, sittenpä
tiedätte, että nuo amerikalaiset ovat taas täällä mellastelleet.
Vääntäähän se kelvoton joukkio koko kaupungin nurin; ei kulu
ainoatakaan yötä, jolloin ei tapeltaisi ravintoloissa ja kaduilla;
muusta inhoittavasta menosta en huoli edes puhuakaan.
TELAKKAMESTARI AUNE. Niin, kyllähän se on totta, että he ovat huonoa
väkeä.
KONSULI BERNICK. Ja kuka saa syyn kaikesta tästä mellastuksesta?
Minäpä juuri! Niin, juuri minuun se kaikki kohdistuu. Nuo
sanomalehti-tuhertajat parjaavat koristellulla tavalla, että me
kiinnitämme koko työvoimamme »Palmupuuhun». Minun, jonka asia on
vaikuttaa esimerkin voimalla kansalaisiini, täytyy antaa heittää
itselleni moista päin kasvoja. Sitä minä en kärsi. Minä en tahdo, että
minun nimeäni sillä tavalla tahrataan.
TELAKKAMESTARI AUNE. Oi, konsulin nimi on niin hyvä, että se voi kestää
sen ja vielä enemmänkin.
KONSULI BERNICK. Eipä _nyt_; juuri näinä aikoina minä tarvitsen kaiken
kunnioituksen ja suopeuden, jota kansalaiseni voivat minulle antaa.
Minulla on tekeillä suuri yritys, kuten kai olette kuullut; mutta jos
pahansuopain onnistuu järkyttää ihmisten ehdoton luottamus minuun,
saattaa se tuottaa minulle mitä suurimpia vaikeuksia. Senvuoksi tahdon
kaikin mokomin säästyä noilta pahansuovilta ja panettelevilta
sanomalehti-kyhäyksiltä, ja siksi olen määrännyt laivan lähtöajan
ylihuomiseksi.
TELAKKAMESTARI AUNE. Herra konsuli, te olisitte yhtä hyvin voinut
määrätä sen täksi iltapäiväksi.
KONSULI BERNICK. Arvelette, että vaadin mahdottomia?