KONSULI BERNICK. Kas niin, noin sitä pitää; ala nyt itkeä, niin että
kaupunki saa vielä puhumista _siitäkin_. Jätä nyt tuo hassuttelu,
Betty. Mene istumaan tuonne portaille; tänne voi tulla joku. Vai
pitääkö heidän saada nähdä konsulin rouva punaisin silmin? No se vasta
olisi kaunista, jos ihmiset saisivat tietää, että --. Kas niin, tuolla
eteisessä kuuluukin joku tulevan. (Kolkutetaan ulko-oveen.) Sisään
vaan!
(_Rouva Bernick_ menee ompeluksineen ulos puutarhaportaille.
_Telakkamestari Aune_ tulee sisään oikealta.)
TELAKKAMESTARI AUNE. Hyvää päivää, herra konsuli.
KONSULI BERNICK. Päivää. No, Te arvaatte kai, mitä asiaa minulla on
Teille?
TELAKKAMESTARI AUNE. Prokuristi kertoi eilen, ettei konsuli olisi muka
tyytyväinen --
KONSULI BERNICK. Minä olen tyytymätön koko hommaan siellä telakalla,
Aune. Tehän ette saa mitään aikaan niillä haaksirikkoutuneilla
aluksilla. »Palmupuun» olisi pitänyt olla lähtövalmis jo kauan sitten.
Kauppias Vigeland käy täällä joka päivä minua kiusaamassa; hän on
tukala mies liiketoveriksi.
TELAKKAMESTARI AUNE. »Palmupuu» voi lähteä matkalle ylihuomenna.
KONSULI BERNICK. No viimeinkin. Mutta se amerikalainen sitten, »Indian
Girl», joka on lojunut täällä viisi viikkoa ja --
TELAKKAMESTARI AUNE. Amerikalainenko? Minä ymmärsin, että me ensin
kävisimme kaikin voimin käsiksi Teidän omaan laivaanne.
KONSULI BERNICK. Sellaiseen luuloon minä en ole antanut Teille aihetta.
Amerikalaistakin alusta piti jouduttaa kaikin tavoin; mutta sitä ei ole
tehty.
TELAKKAMESTARI AUNE. Alus on pohjasta läpilaho, herra konsuli; kuta
enemmän sitä paikkaamme, sitä hullummaksi se tulee.
KONSULI BERNICK. Ei se johdu siitä. Prokuristi Krap sanoi minulle,
miten asia oikein on. Te ette ymmärrä käyttää työssä niitä uusia
koneita, jotka olen tänne hankkinut, -- tai paremminkin sanoen, Te ette
_tahdo_ niitä käyttää.
TELAKKAMESTARI AUNE. Herra konsuli, minä olen jo viisikymmen-vuotias
mies; aina pojasta saakka minä olen tottunut vanhaan työtapaan --
KONSULI BERNICK. Se ei meille kelpaa nykyaikaan. Älkää luulko, Aune,
että minä vaadin sitä oman hyötyni vuoksi; sitä minun onneksi ei
tarvitse tehdä; mutta minun on otettava huomioon se yhteiskunta, jossa
elän, ja se liike, jonka johtajana olen. Edistyksen täytyy lähteä
minusta, muuten sitä ei tule ollenkaan.
TELAKKAMESTARI AUNE. Edistystä minäkin tahtoisin, herra konsuli.
KONSULI BERNICK. Niin, omalle ahtaalle piirillenne, työväen luokalle.
Oh, minä tunnen kyllä Teidän agitatsiooninne; Te pidätte puheita; Te
yllytätte työväkeä; mutta kun kouraantuntuva edistysaskel on tarjolla,
niinkuin nyt koneitten avulla, niin ette tahdo olla mukana, silloin
Teitä peloittaa.
TELAKKAMESTARI AUNE. Niin, minua tosiaankin peloittaa, herra konsuli;
minua peloittaa niiden monien kohtalo, joilta koneet riistävät leivän.
Konsuli puhuu niin usein, että on otettava huomioon yhteiskunta; mutta
minun mielestäni yhteiskunnallakin on velvollisuutensa. Kuinka uskaltaa
oppi ja pääoma ottaa työssä käytäntöön uusia keksintöjä ennenkuin
yhteiskunta on saanut kasvatetuksi polven, joka osaa niitä käyttää?
KONSULI BERNICK. Te luette ja tuumiskelette liikaa, Aune; se ei ole
Teille hyväksi; se juuri tekee Teidät tyytymättömäksi asemaanne.
TELAKKAMESTARI AUNE. Se ei ole se, herra konsuli; mutta minä en siedä
nähdä, miten yksi kunnon työmies toisensa jälkeen eroitetaan työstä ja
saatetaan leivättömäksi noiden koneitten tähden.
KONSULI BERNICK. Hm; kun kirjapainotaito keksittiin, jäi monta kirjuria
leivättömäksi.
TELAKKAMESTARI AUNE. Olisiko konsuli ollut kovin ihastunut siihen
keksintöön, jos olisi silloin ollut kirjuri?
KONSULI BERNICK. Minä en kutsuttanut Teitä tänne väittelemään. Minä
kutsutin teidät sanoakseni Teille, että haaksirikkoutunut laiva »Indian
Girl» on oleva valmis lähtemään ylihuomenna.