DINA. Minä tahtoisin mielelläni nähdä ratsastajia.
OLAVI. Niin minäkin.
HILMAR TÖNNESEN. Sinä olet pöllö. Mitä _siinä_ on näkemistä? Pelkkää
dressyyriä. Ei, aivan toista olisi nähdä gaucho-paimenten kiitävän yli
Pampaksen korskuvilla mustangeillaan. Mutta jumal'avita, täällä
pikkukaupungissa --
OLAVI (nykii neiti Bernickiä). Martta-täti, -- katso tuolla ne tulevat!
ROUVA HOLT. Niin taivas, tuolla ne tulevat.
ROUVA LYNGE. Ush, nuo kauheat ihmiset!
(Paljon matkustajia ja koko joukko kaupungin väkeä
tulee katua ylös.)
ROUVA RUMMEL. No, ne ovat oikean sortin ilveniekkoja. Katsokaas tuota
naista, jolla on harmaa hame, rouva Holt; hän kantaa käsilaukkua
seljässään.
ROUVA HOLT. Niin, ajatelkaas, kantaa sitä päivänvarjonsa varressa! Se
on tietysti tirehtöörin rouva.
ROUVA RUMMEL. Ja tuo on varmaan itse tirehtööri; tuo parrakas tuolla.
No kyllä on näöltään kuin metsärosvo. Älä katsele häntä, Hilda.
ROUVA HOLT. Äläkä sinäkään, Netta!
OLAVI. Äiti, tirehtööri tervehtii meitä.
KONSULI BERNICK. Mitä se on?
ROUVA BERNICK. Mitä sinä sanoit, lapsi.
ROUVA RUMMEL. Niin, taivas varjelkoon, nyt tervehtii tuo nainenkin!
KONSULI BERNICK. Oh, tämä on jo _liian_ karkeaa!
NEITI BERNICK (huudahtaen tahtomattaankin). Ah --!
ROUVA BERNICK. Mitä se on, Martta?