OLAVI (ilosta huudahtaen). Katsokaa, katsokaa, tuolla tulevat toiset ja
tuovat hevosia ja eläimiä! Ja tuolla ovat amerikalaisetkin! Kaikki
»Indian Girlin» matruusit --
(Kadulta kajahtaa »Yankee Doodle» klarinetin ja rummun
säestyksellä.)
HILMAR TÖNNESEN (pitelee korviaan). Uh, uh, uh!
KOLLEEGA RÖRLUND. Luulenpa, että vetäydymme tuokioksi erillemme, hyvät
naiset; tämä ei ole meitä varten. Palatkaamme työhön.
ROUVA BERNICK. Ehkäpä vedämme ikkunaverhot eteen?
KOLLEEGA RÖRLUND. Niin, sitä minäkin tarkoitin.
(Naiset asettuvat paikoilleen pöydän ääreen; kolleega Rörlund
sulkee puutarhaoven ja vetää verhot sen ja ikkunain eteen;
salissa tulee puolihämärää.)
OLAVI (pilkistellen ulos). Äiti, nyt seisoo tirehtöörin rouva
pumppukaivon luona ja pesee silmiään.
ROUVA BERNICK. Mitä? Keskellä toria!
ROUVA RUMMEL. Ja keskellä kirkasta päivää!
HILMAR TÖNNESEN. No, jos minä olisin erämaamatkalla ja löytäisin
kaivon, niin en minäkään kursailisi --. Uh, tuota kamalaa klarinettia!
KOLLEEGA RÖRLUND. Tässä olisi tosiaan poliisilla täysi syy puuttua
asiaan.
KONSULI BERNICK. Oh, eikö mitä; ulkomaalaisten käytöstä ei pidä
arvostella niin ankarasti; eihän heillä ole sitä juurtunutta
sopivaisuuden tunnetta, joka pitää _meitä_ oikeissa rajoissa. Antaa
niiden vaan hummastella. Mitä se meitä liikuttaa. Kaikki tuollainen
roivaus, joka nousee hyviä tapoja ja siivoutta vastaan, se ei onneksi
ole sukua meidän yhteiskunnallemme, jos niin voin sanoa. -- Mitä
kummaa!
(Kadulla nähty _vieras nainen_ astuu reippaasti
sisään oikeanpuolisesta ovesta.).
NAISET (peljästyneinä, mutta matalalla äänellä). Sirkusratsastajatar!
Tirehtöörin rouva!
ROUVA BERNICK. Hyvä Jumala, mitä tämä on?
NEITI BERNICK (hypähtää ylös). Ah --!
VIERAS NAINEN. Terve, rakas Betty! Terve, Martta! Terve, sinä lanko!
ROUVA BERNICK (huudahtaen). Lona --!
KONSULI BERNICK (horjahtaa askeleen taaksepäin). Niin totta kuin
elän --!