KAUPPIAS VIGELAND. Ei voi kieltää, että kaitselmus on ikäänkuin
varustanut maaperän tälle sivuradalle.
KOLLEEGA RÖRLUND. Niinkö Te tosiaan ajattelette, herra Vigeland?
KONSULI BERNICK. Niin. minun täytyy myöntää, että minäkin pidän
ikäänkuin sallimana, että viime kevännä kuljin asiamatkoilla siellä
ylämaassa ja jouduin silloin sattumalta erääseen laaksoon, jossa en
aikaisemmin ollut käynyt. Kuin salama iski päähäni ajatus, että sitä
kautta me voisimme johtaa sivuradan tänne meille. Minä annoin erään
insinöörin tutkia alueen; tässä ovat ennakkolaskelmat ja arviot; ei ole
minkäänlaisia esteitä.
ROUVA BERNICK (joka on tullut toisten naisten kanssa puutarhaovelle).
Mutta rakas Karsten, että sinä olet pitänyt tämän kaiken salassa
meiltä.
KONSULI BERNICK. Voi, hyvä Betty, ettehän te olisi kuitenkaan voinut
ymmärtää asian oikeaa laitaa. Minä en muuten ole puhunut siitä
yhdellekään ainoalle ihmiselle ennenkuin tänään. Mutta nyt on
ratkaiseva hetki tullut; nyt on toimittava julkisesti ja täydellä
voimalla. Niin, vaikka minun pitäisi panna koko olemassaoloni peliin,
minä toteutan sen asian.
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Ja me samoin, Bernick; siihen saat luottaa.
KOLLEEGA RÖRLUND. Toivotteko sitten tosiaan niin paljon tästä
yrityksestä, hyvät herrat?
KONSULI BERNICK. Toivomme, sen uskallan sanoa. Mikä vipu siitä
tuleekaan koko meidän yhteiskuntamme kohottamiseksi! Ajatelkaa vaan
suuria metsäseutuja, jotka siten tehdään luopäästäviksi; ajatelkaa
kaikkia noita runsaita malmisuonia, jotka voidaan ottaa käyttöön;
ajatelkaa jokea, jossa on putous toisensa vieressä! Minkälainen
tehdastoiminta _siellä_ saattaakaan syntyä?
KOLLEEGA RÖRLUND. Ja Te ette pelkää, että entistä vilkkaampi yhteys
turmeltuneen ulkomaailman kanssa --?
KONSULI BERNICK. En, olkaa Te ihan rauhassa, herra kolleega. Meidän
pieni, eteenpäin pyrkivä paikkakuntamme lepää, Jumalan kiitos, nykyisin
terveellä moraalisella perustalla; mehän olemme kaikki osaltamme olleet
sitä tasoittamassa, jos niin tohdin sanoa; ja sen teemme vastakin,
kukin tavallaan. Te, herra kolleega, jatkatte siunauksellista
toimintaanne koulussa ja kotona. Me, käytännöllisen työn miehet, tuemme
yhteiskuntaa levittämällä hyvinvointia niin laajoihin piireihin kuin
mahdollista; -- ja meidän naisemme, -- niin, tulkaa vaan lähemmäksi,
hyvät naiset; saatte kyllä tätä kuulla --; naisemme, sanon, meidän
vaimomme ja tyttäremme, -- niin, vaikuttakaa te täydessä rauhassa
hyväntekeväisyyden palveluksessa, naiset, ja olkaa lisäksi apuna ja
sulona lähimmillenne, sillä tavoin kuin minun rakas Bettyni ja Marttani
ovat minulle ja Olaville (katselee ympärilleen). Niin, missä Olavi nyt
on?
ROUVA BERNICK. Oh, näin kesälomalla on mahdotonta saada häntä pysymään
kotona.
KONSULI BERNICK. Sitten hän on taas varmaan rannassa! Saathan nähdä,
hän ei siitä lakkaa ennenkuin sattuu jokin onnettomuus.