HILMAR TÖNNESEN. Sillä oikea pyssy, siinä on jotain järkeä, siinä; on
jotain hermoja jännittävää aina, kun pitää se lauaista.
OLAVI. Ja sitten minä voisin ampua karhujakin, eno. Mutta isä ei anna
lupaa.
ROUVA BERNICK. Sinä et tosiaankaan saa panna hänen päähänsä tuollaista,
Hilmar.
HILMAR TÖNNESEN. Hm, -- on se kaunista sukua, jota nykyaikaan
kasvatetaan! Puhutaan urheilusta ja urheilusta, -- jumal'avita, --
mutta kaikki on vain pelkkää leikkiä. Ei missään totista intoa siihen
karkaisevaan, mikä piilee vaaran miehekkäässä uhmailussa. Älä sinä
ojentele pyssyäsi minua kohti, pöllö; se voi laueta.
OLAVI. Eikä, eno, ei siinä ole nuoltakaan.
HILMAR TÖNNESEN. Mistä sinä sen tiedät; siinä voi kuitenkin olla nuoli.
Otatko pois sen, kuuletko! -- Miksi hiidessä sinä et ole koskaan
lähtenyt Amerikaan jollakin isäsi laivalla? Siellä näkisit oikean
puhvelinmetsästyksen taikka taistelun punanahkoja vastaan.