ROUVA HOLT (Hämmästyneenä.) Mutta, hyvä Jumala, Dina --!
ROUVA RUMMEL. (Samallaikaa.) Mutta Dina, miten sinä voit --?
KOLLEEGA RÖRLUND. Enpä luule, että olisi terveellistä, jos sellaiset
suuret teot alkaisivat saada jalansijaa meillä. Ei, kyllä saamme täällä
kiittää Jumalaa, että meillä on sellaista kuin on. Kasvaahan toki
täälläkin rikkaruohoa nisujen seassa, valitettavaa kyllä; mutta mehän
koetamme kitkeä sitä pois rehellisesti ja mikäli voimme. Yhteiskunta on
pidettävä puhtaana, siinä tehtävä, arvoisat naiset, -- pysytettävä sen
ulkopuolella kaikki tuo epävarma, jota kärsimätön aika koettaa meille
tyrkyttää.
ROUVA HOLT. Ja sellaista on siellä valitettavasti yllin kyllin.
ROUVA RUMMEL. Niin, viime vuonnahan olimme nipin napin saada tänne
rautatien.
ROUVA BERNICK. No sen sai Karsten kuitenkin estetyksi.
KOLLEEGA RÖRLUND. Kaitselmus, rouva Bernick. Te voitte olla vakuutettu,
että miehenne oli ase korkeamman kädessä, kun hän kieltäytyi huolimasta
sellaista vehjettä.
ROUVA BERNICK. Ja kuitenkin sai hän kuulla niin paljon pahaa
sanomalehdiltä. Mutta mehän aivan unohdamme kiittää Teitä, herra
kolleega. Olette tosiaan enemmän kuin ystävällinen, kun uhraatte niin
paljon aikaa meille.