PROKURISTI KRAP. -- tehtäväkseni sanoa se asia Teille. Teidän täytyy
lakata pitämästä noita lauantai-esitelmiä työväelle.
TELAKKAMESTARI AUNE. Vai niin? Minä luulin, että saisin käyttää
loma-aikaani --
PROKURISTI KRAP. Te ette saa käyttää loma-aikaanne siten, että teette
työväen kelvottomaksi työaikana. Viime lauantaina olette puhunut
vahingosta, joka muka koituu työväelle uusista koneistamme ja uudesta
työtavasta telakalla. Miksi puhutte sellaista?
TELAKKAMESTARI AUNE. Teen sen tukeakseni yhteiskuntaa.
PRORURISTI KRAP. Sepä merkillistä! Konsuli sanoo, että se hajoittaa
yhteiskuntaa.
TELAKKAMESTARI AUNE. Minun yhteiskuntani ei ole konsulin yhteiskunta,
herra prokuristi! Työväenyhdistyksen esimiehenä täytyy minun --
PROKURISTI KRAP. Te olette ennen kaikkea esimies konsuli Bernickin
telakalla. Teidän on ennen muuta täytettävä velvollisuutenne sitä
yhteiskuntaa kohtaan, jota nimitetään konsuli Bernickin firmaksi, sillä
juuri _siitä_ me kaikki saamme leipämme. -- Niin, nyt tiedätte, mitä
konsulilla oli Teille asiaa.
TELAKKAMESTARI AUNE. Konsuli ei olisi sanonut sitä _sillä_ tavalla,
herra prokuristi! Mutta minä huomaan kyllä, ketä minun on tästä
kiittäminen. Se on se vietävän amerikalainen, jonka laiva teki
haaksirikon. Sikäläiset tahtovat, että työn pitää käydä täällä sillä
tavoin kuin he ovat tottuneet siellä meren takana, ja se --
PROKURISTI KRAP. Niin, niin, niin; minä en voi antautua pitkiin
puheisiin. Nyt tiedätte konsulin tahdon; se riittää! Ehkäpä nyt menette
takaisin telakalle; sitä kai tarvitaan; minä tulen itse sinne hetken
päästä. -- Anteeksi, arvoisat naiset!
(Hän kumartaa naisille ja menee puutarhan kautta ulos kadulle.
_Telakkamestari Aune_ lähtee hiljaa ulos oikealle. Kolleega,
joka on edellisen matala-äänisen keskustelun aikana jatkanut
lukemistaan, saa kohta sen jälkeen kirjan loppuun ja lyö sen
kiinni.)
KOLLEEGA RÖRLUND. Kas niin, rakkaat kuulijani, niin se loppui.
ROUVA RUMMEL. Ah, miten opettavainen kertomus!
ROUVA HOLT. Ja niin moraalinen!
ROUVA BERNICK. Sellainen kirja antaa tosiaankin paljon ajattelemista.
KOLLEEGA RÖRLUND. Tosiaan; se on terveellinen vastakohta kaikelle
sille, mitä me valitettavasti joka päivä saamme nähdä sekä
sanomalehdissä että aikakauskirjoissa. Tuo kullattu ja maalattu
ulkokuori, joka suurilla yhteiskunnilla on näkyvissä, -- mitä sen alla
oikeastaan piilee? Onttoutta ja mädännäisyyttä, jos niin saan sanoa. Ei
mitään moraalista perustaa jalkain alla. Sanalla sanoen, ne ovat
ulkoakalkittujen hautain kaltaisia nuo nykyaikaiset suuret
yhteiskunnat.
ROUVA HOLT. Niin, se on totisesti totta.
ROUVA RUMMEL. Meidän tarvitsee ainoastaan ajatella tuota amerikalaista
laivaväkeä, joka oleksii täällä nykyään.
KOLLEEGA RÖRLUND. No, moisista ihmiskunnan hylkiöistä ei kannata edes
puhua. Mutta yksinpä korkeammissakin piireissä, -- miten on _siellä_
asianlaita? Epäilystä ja kuohuvaa levottomuutta joka taholla,
tyytymättömyyttä mielissä ja epävarmuutta joka suhteessa. Miten
perhe-elämän perusta on siinä maailmassa järkytetty! Kuinka julkeata
kumoushalua ilmenee kaikkein vakavimpiinkin totuuksiin nähden!
DINA (Katsomatta työstään.) Mutta eikö siellä tehdä myöskin niin paljon
suurta.