SIIRI (_panee kätensä ristiin ja höpöttää kuin ulkolukua:_) -- olla
säästäväinen, tyytyä teatterissa vaatimattomaan paikkaan, kieltäytyä
juhla-illallisilta, olla yksinkertainen, tarkka ja kiltti. No, enkö
sitten ehkä ole ollut?
TUURE. Olisipa hauska tietää, mikä mies voisi sinua nyt vastustaa.
SIIRI. Emmekö istuneet kolmannella parvella, kun olimme ensimäisen
kerran teatterissa?
TUURE. Kyllä niin, mutta toisella kerralla istuimme nojatuolissa.
SIIRI. Olenko ollut yhdelläkään oikealla juhla-illallisella?
TUURE. Et, mutta ainakin kymmenellä väärällä. Ja siksi toiseksi, jos
rupeaa oikein tarkastamaan -- --!
SIIRI. Niin, mutta sitäpä ei pidä koskaan tehdä, silloinhan kaikki
menettää arvonsa.
TUURE. Ehkä. -- Mutta ei, ei kaikki.
SIIRI. Saahan Siiri hatun?
TUURE. Sinulla ei ollut mikään rikas koti, Siiri. Eikö koskaan sattunut,
että sinulta kiellettiin mitään?
SIIRI. Ei koskaan, mitä vaatetukseen tulee.
TUURE. Vai ei.
SIIRI. Voipi säästää niin paljon monessa muussa asiassa.
TUURE. Sehän oli jotakin aivan uutta.
SIIRI. Niin, minä en ole vielä sinulle näyttänyt kaikkia taitojani
taloudenhoidossa.
TUURE. Et, niitä et tosiaankaan ole näyttänyt.
SIIRI (_hiipii Tuuren luo_). Täytyyhän sinun vaimosi käydä ihmisten
tavalla puettuna, Tuure.
TUURE. Et tiedä, miten sinä minua kiusaat, Siiri. Ja muuten: näytätkö
sinä nyt sitten apinalta?
SIIRI. Apinalta?
TUURE. Niin, minä en salli tuommoista puhetta.
SIIRI. En minäkään. Ush, kuinka sinä olet häijy, Tuure!
TUURE. Kun en tahdo uhrata 40 markkaa muotikauppiaan hassutuksiin!
SIIRI. Sinä olet -- (_heittäytyy tuoliin ja itkee_).
TUURE. Kas niin, Siiri, älä itke. Tiedäthän, että minun on mahdoton
sietää sinun kyyneleitäsi.
SIIRI (_nyyhkyttäen_). En minä itke -- -- Minä olen päinvastoin oikein
-- iloinen -- hyvin onnellinen. On vain niin raskasta ajatella -- --
että sinä -- -- et lainkaan -- välitä minusta -- -- mitä minä tahdon tai
toivon -- --
TUURE. Enkö _minä_ välitä! Oo, aivan liian paljon!
SIIRI. Ja sitten olet sinä ollut niin omituinen ja hajamielinen viime
aikoina. Et suudellutkaan minua eilen muuta kuin kolme kertaa.
TUURE. Kas niin, pieni lapsellinen eukkoseni! (_Istuutuu Siirin
viereen._)
SIIRI. lapsellinen? Minä kyllä tiedän, että sinä pidät minua sekä
lapsellisena että pahana ja rumana vielä lisäksi -- --
TUURE. Kevät-taivaan ei tarvitse olla ruma, vaikka se panee tavallaan
kaipaamaan sateenvarjoa.
SIIRI. Mamma raukka oli kyllä oikeassa sanoessaan, että me emme sovi
yhteen.
TUURE (_vakavasti_). Niin, minäkin pelkään hänen osanneen oikeaan.
SIIRI (_nousee äkkiä_). Kas niin, uskotko sinä nyt sitäkin päälle
päätteeksi? Oi, minä olen onnettomin olento, mitä maa päällään kantaa!